Mitä keskusta lauantaina päätti?
Julkisuudessa on yleisesti esitetty se tulkinta, että keskustan puoluevaltuusto olisi eilisessä kokouksessaan päättänyt kannattaa Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon.
Tällaista päätöstä ei tehty, vaikka jotkut jäsenet puheenvuorossaan tätä esittivät.
Puoluevaltuusto päätti:
”Keskusta tukee valtiojohdon toimintaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Puoluevaltuusto antaa valtuutuksen puoluejohdolle ja Keskustan edustajille maan hallituksessa kaikkien Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavien ratkaisujen tekemiseen, sisältäen Nato-jäsenyyden hakemisen.”
Omalta osaltani totesin, että puoluevaltuustolla ei ollut oikeutta tällaista valtuutusta antaa sen vuoksi, että päätösvalta puolueen kannan mahdollisesta muuttamisesta Suomen turvallisuuspoliittiseen perusratkaisuun kuuluu puoluekokoukselle. En ole valtuuston jäsen.
Puolueen johto ilmeisesti kuitenkin katsoo, että se voi eilisen päätöksen nojalla yhtyä päätökseen Nato-jäsenyyden hakemisesta, jos tällainen ehdotus tulee valtiollisessa päätöksenteossa esille ja jos tämä viisaaksi harkitaan.
Ajatus Suomen liittymisestä Natoon ei ole uusi, eikä se ole syntynyt sen vuoksi, että Venäjä 24.2.2022 hyökkäsi Ukrainaan.
Maaliskuun 31. päivänä julkaisemassani kirjoituksessa ”Olisiko Keskustan ja SDP:n aika painaa jarrua?” kerroin tämän ajatuksen taustasta.
Kokoomus on ajanut Suomen liittymistä Natoon jo vuodesta 2006 alkaen. Blogissani liitin tämän kokoomuksen toiminnan historialliseen yhteyteen.
Erityisen voimakkaasti kokoomus ajoi Suomen Nato-jäsenyyttä vuoden 2014 alussa, jolloin Ukrainaan syttyi sisällissota ja jolloin Venäjä valtasi Krimin niemimaan.
Ajankohtaisesta tilanteesta kirjoitin:
”Nyt on käynyt yhä selvemmin ilmi, että Suomen oikeistovoimat pyrkivät itsensä Sauli Niinistön johdolla toteuttamaan vanhan tavoitteensa Suomen liittämiseksi sotilasliitto Natoon.
Verukkeena käytetään Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Välineenä on kriisitilanteessa kansalaisten keskuuteen levitetty pelko omasta turvallisuudesta.”
Liitin mukaan 19.3.2014 julkaisemani blogin, jossa kerroin keskustelusta, jota käytiin heti Ukrainan sotilaallisen kriisin puhkeamisen jälkeen.
Ajatus Suomen liittymisestä Natoon ei ole uusi myöskään keskustan piirissä.
Keskusta on ollut sotien jälkeisenä aikana toteutetun Suomen ulkopoliittisen linjan kantava voima, mutta viime vuosina puolueen linja on alkanut horjua.
Pyrkimykset ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan muuttamiseen alkoivat tulla esiin vuoden 2014 Turun puoluekokouksen yhteydessä, siis ennen Ukrainan sotilaallisen kriisin puhkeamista.
Puoluekokousta valmistelleeseen puoluehallituksen kokoukseen tuotiin kannanottoluonnos, josta puuttui se keskustan perinteinen vaatimus, että Suomen tulee säilyä sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana. Se lisättiin luonnokseen.
Puoluekokouksessa pitämässäni puheessa kehotin puolueväkeä päättäväiseen työhön sen varmistamiseksi, että Suomi jatkaa sillä viisaalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjalla, jota olimme sotien jälkeiset vuosikymmenet toteuttaneet.
Vaikka keskustan linja oli lyöty lukkoon Turun puoluekokouksen päätöksellä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen käynnisti lokakuussa 2014 keskustelua, joka avasi tietä Nato-jäsenyydelle.
Tiilikaisen mukaan tulevan hallituksen ohjelman tuli olla sellainen, että Suomella säilyy ulko- ja turvallisuuspolitiikassa oma päätösvalta ja liikkumavara. Valtiojohdon käsiä ei pitänyt sitoa.
Myöhemmin puheenjohtaja Juha Sipilä antoi samansuuntaisia lausuntoja. Vuoden lopulla käytiin sekavaa ulkopoliittista keskustelua.
Kerron siitä kirjassani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä” (ss. 42–49). Teos on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Kesällä 2015 muodostetun Sipilän hallituksen ohjelma oli kuitenkin perinteisen Suomen linjan mukainen. Sama koskee myös nykyisen hallituksen ohjelmaa.
Vuoden 2018 periaateohjelmassa keskustan perinteinen turvallisuuspolitiikan linja lyötiin jälleen lukkoon.
Emme tiedä, kuinka maaliskuun alussa käynnistetty prosessi etenee. Emme tiedä aikataulua, emmekä sitä, päädytäänkö Nato-jäsenyyden hakemisen kannalle vai ei.
Saattaa olla, että harkinnassa päädytään siihen, ettei jäsenyyttä ainakaan nopealla aikataululla ryhdytä hakemaan.
Saattaa olla, että keskustan kannasta Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ehditään keskustelemaan ja päättämään Lappeenrannan puoluekokouksessa 10.–12. kesäkuuta.
Paavo Väyrynen