Miksi suomalaiset eivät työllisty?
Katsoin juuri televisiouutiset. Betonitehdas Kyyjärvellä on erittäin tyytyväinen kymmeneen maahanmuuttajatyöntekijään, ahkeria ja motivoituneita ihmisiä, jotka ymmärtävät työnteon merkityksen ja sen, että kuuluu itse elättää itsensä. Oleskeluluvat vain kangertelevat.
Betonitehdas oli hakenut kotimaista työvoimaa. 6000 hakemusta. Toimenpide oli johtanut kahden (2) työntekijän palkkaamiseen.
Meillä Suomessa on totuttu siihen, että valtiovalta huolehtii kaikkien kansalaisten koulutuksesta, terveydenhuollosta mukaan lukien asuminen + kohtuullinen toimeentulo.
Aivan hyvä järjestelmä. Tästä ajatuksesta ja käytännöstä on vain jätetty liian vähälle huomiolle se, mikä on kansalaisen, veronmaksajan, äänestäjän oma yhteiskuntavastuu.
Elää omalla työllä ja ahkeruudella niin paljon kuin mahdollista, eikä matkustaa jatkuvasti toisten rahapussilla. Saattaa olla nimittäin olla niin, että osa asumistuen euroista on työssäkäyvän seinänaapurin veroeuroja.
Sosiaalietuuksista on tullut saavutettu etu jota ei voi menettää. Ammattiyhdistysliikkeen pyhä slogan.
Sivunmennen sanoen ay-liike voisi myös unohtaa 30 vuotta vanhat fraasinsa ja päivittää toimintatapansa työmarkkinoita turvaavaksi, eikä niitä rikkovaksi. Työrauha on kaikkien etu.
Sosiaalietuuksien ja työttömuusturvan asiallinen priorisointi vähentäisi varmasti valtiontalouden menoja, parantaisi työkykyisten ihmisten toimeentuloa ja elämän laatua. Mutta ihmisten oma motivaatio ja mukana olo siihen tarvitaan.
Meillä riittää myös niitä huollettavia, jotka todella tarvitsevat yhteiskunnan tukea kohtuulliseen terveydenhoitoon ja toimeentuloon.
Keskusta palaisi jälleen suurpuolueeksi hoitamalla aluepolitiikan niin, että koko maassa elinkeinotoiminta olisi mahdollista.
Maatalous, metsätalous, rakentaminen, kaivostoiminta, ruoanjalostus, matkailu, hoiva-ala. Nämä toimialat kuuluvat Suomen joka kolkkaan kunhan toimintaympäristö on kunnossa. Maaseutukaupungit, kirkonkylät ja kylätaajamat tarvitsevat koulut, kaupat, terveysasemat ja muuta palvelut. oikeassa mittakaavassa, niin että asukkailla on turvattu olo.
Sellaisella kuntapolitiikalla kuin meillä Mikkelissä ei ole tulevaisuutta.
Liitoskuntien koulut ja palvelut ajataan alas. Kaikki yritetään keskittää keskus kaupunkiin.
Suuruuden ekonomia on se joka mukamas toimii. Virkamiehiä ja byrokratiaa riittää ja rahaa palaa.
Keskustan Katri Kulmunilla on oikea asenne valtakunnan talousasioiden hoitoon.
Ei hötkyillä. Maakuntahallinto olisi varmaan se pitkän aikavälin toiminta ratkaisu.
Paikalliset päättäjät voisivat parhaansa mukaan hoitaa alueensa taloutta niillä vahvuuksilla ja edellytyksillä, jotka kullakin maakunnalla on, yhteistyössä valtion kanssa.
Jos elinkeinoelämän toimintaedellytykset ovat kunnossa, on jokaisen maakunnan omassa vallassa, kuinka ”leiviskänsä käyttää”.
Elääkö yli varojensa vai ei. Jokainen perunakauppa ei kuulu eduskunnan istuntosaliin.
Vesa Pöntinen
yrittäjä, eläkeläinen
Mikkeli/Ristiina
