Mihin joudumme, jos meitä kohtaa vakava kriisi?
Mihin me päädymmekään, kun ei voi enää lakkoilla poliittisilla lakoilla ja perusturvaan on kohdistettu ankaria heikennyksiä? Ei tämä voi olla demokratiaa. Jos joku sitä väittää, on varmasti väärässä.
Vain elinkeinoelämä on tyytyväinen, mutta ei pelkästään EK:n tyytyväisyys riitä silloin, jos isänmaatamme kohtaa jonkinlainen laiton hyökkäys tai uhka. Sodan uhkaakaan ei voi sulkea kokonaan pois.
Presidentinvaaleissa väitettiin myös, että nyt valitaan koko kansan presidenttiä. Miten sitten kävikään? Presidentti allekirjoitti kauhulait työelämän ja sosiaaliturvan heikennyksiin. Voidaan kysyä, kuvastaako tällainen oikeusvaltion periaatetta ja demokratiaa?
Kansa on jaettu entistä selkeämmin kahtia rikkaisiin ja köyhiin. Kansainvälisillä sopimuksilla heikennyksiin ei ole merkitystä. Toisin sanoen polarisaatio sen kun vahvistuu seurauksista piittaamatta, eikä kukaan voi sitä pysäyttää laillisin keinoin. Ei oppositio, eikä kansalaisetkaan.
Tämä on erittäin vakava ongelma silloin, jos maatamme kohtaa jonkinlainen hyökkäys tai sellainen teko, jossa kansakunnan yhtenäisyyttä eniten tarvitaan. On valitettavaa, että osa kansakuntaa ajetaan tietoisesti nurkkaan ja heikennetään heidän mahdollisuuksiaan selvitä arjessa.
Sen seuraukset konkretisoituvat viimeistään silloin, kun se todellinen ja vakava kriisi tulee. Petteri Orpon (kok.) hallitus ei ehkä ymmärrä leikkauspolitiikan aiheuttamia seurauksia.
Pitääkö olla huolissaan? Ehkä pitää. Leikkauslait eivät pelasta Suomea katastrofeilta eivätkä paranna ihmisten isänmaan rakkauttakaan. Eivät ne edes pelasta Suomen taloutta.
Luottamus identiteetteihin ja instituutioihin horjuu, ja sillä ei ainakaan varmisteta yhteiskunnassa vallitsevaa yhtenäisyyttä eikä maanpuolustustahtoakaan.
Olemme selvinneet sodista ja maksaneet kohtuuttomat sotakorvaukset aikanaan. Nyt ei ole ollut sotia, mutta ihmisten hyvinvointia murskaavat päätökset saavat ihmiset muistelemaan mennyttä aikaa ja kaikkia silloisia puutteita.
Ei pitäisi elää menneisyydessä, vaan pitäisi luottaa tulevaisuuteen. Se luottamus valitettavasti monilla ihmisillä horjuu.
Hallitukseen ja sen toimiin tähän saakka luottaa vain alle 40 prosenttia kansalaisista. Onko sekään yllätys, että heistä suurin ryhmä, yli 80 prosenttia, on hyvin tai kohtuullisesti toimeentulevia?
Jo se on itsessään aika hälyttävää. Miten sitten oikeassa elämässä käy, jos todellakin joudumme puolustamaan sotilaallisesti isänmaatamme, oikeusvaltiotamme, olemassaoloamme, koko Eurooppaa ja demokratiaamme?
Kansakunnan yhtenäisyyttä tukevat konkreettiset toimet sisälsivät aiemmin hyvinvoinnin turvaamisen myös heille, joiden omat mahdollisuudet ja voimavarat eivät siihen riittäneet. Puolustustahto oli tuolloin korkealla.
Nyt on aivan toisin. Kaikkein heikoimmilta leikataan vielä lisää heidän jo ennestään ihmisarvoa alentavista ja laittoman pienistä tuistaan. Eipä viisautta ole annettu lahjaksi kaikille päättäjille.
Sitä kuitenkin tarvittaisiin, jotta he pystyisivät hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia ja kantamaan vastuullisesti päätöstensä seuraukset ja rakentamaan vakaata kansakunnan yhtenäisyyttä tukevaa ja mahdollisuuksien arvoihin parhaiten vaikuttavaa demokratiaa.
Nykyinen Petteri Orpon hallituksen oikeistopolitiikka ei ole järjen riemuvoitto.
Alpo Jäppinen
Kotka
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/