Matematiikkapalstat auttamaan luku-, kirjoitus- ja matematiikkataitojen oppimisessa
Eräässä kaukaisessa maassa kalifi valehtelee kaikissa asioissa maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin. Suurvisiiri valehtelee vastaavasti torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Muina päivinä molemmat puhuivat totta kaikissa asioissa. Minä viikonpäivinä herrat voivat käydä seuraavan keskustelun?
Kalifi: ”Eilinen oli yksi valehtelupäivistäni.”
Suurvisiiri: ”Se oli yksi minunkin valehtelupäivistäni.”
Koska digitalisaation seuraus ”Keskittyminen kirjaan on kärsinyt tosi pahasti” (Pirjo Nenola / IS 18.3.2024) vaivaa jo aikuisiakin, aloitin kirjoitukseni keskittymisharjoituksella.
Minna Canthin päivänä 19.3. keskusteltiin sananvapaudesta ja tasa-arvosta. Olen saanut nauttia Suomen toiseksi vanhimman yhteiskoulun, Kuopion Yhteiskoulun, opettajien opeista aikana, jolloin ei ollut koulukuraattoreita, -psykologeja eikä edes opoja.
Ryhmäkoot olivat isoja eikä luokissa ollut avustajia. Oppiminen oli koulun päätarkoitus. Kasvatus tapahtui siinä sivussa.
Koulua perustamassa oli ollut Minna Canth. Se näkyi koulun hengessä. Vaikka koulua sanottiin Navetaksi maalaistaustaisten oppilaiden takia, olen ollut ylpeä opinahjostani. Sieltä sai hyvät eväät elämään myös ”sota-ajan sekunda” (lainaus Kansan Sanan tekstistä penkkarikuvamme alla).
Miksi äidinkielen ja matematiikan opettajat eivät tee yhteistyötä? Tunneilla voisi lukea vaikka matikkatädin kirjoituksia, etsiä niistä virheitä ja ehkä oppiakin. Jos oppilaat kirjoittaisivat arvionsa lehtiin, uskon sekä äidinkielen että matematiikan hyötyvän siitä.
Tämä juolahti mieleeni, kun eräs naishenkilö kommentoi julkaisuani Facebookissa ehdottamalla: ”Alli itse voisi kirjoitustaidon perusteella ottaa muutaman tunnin äidinkielen opetusta”.
Vaikka meillä Kuopion Yhteiskoulussa oli erinomaiset äidinkielen opettajat (kirjailija Jorma Korpela ja Anna-Maija Nenonen), olin huono kirjoittaja. Abivuoden joulutodistuksessani kirjallisesta esityksestä komeili matikkatädin onnennumero 7.
Ylioppilaskirjoituksissa tuli sitten jymy-yllätys. Yhteiskoulussa äidinkielen ällän kirjoitti kaksi abia ja toinen heistä olin minä. Miten tämä oli mahdollista?
Valmistauduin äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin lukemalla reaalikoetta varten maantiedon kirjan. Kun sitten aiheeksi tuli ”Missä suhteessa Suomi on rikas, missä suhteessa köyhä?”, asiasta oli helppo kirjoittaa.
Kielioppiasiat opetettiin hyvin jo Nilsiän keskikoulussa. Samanlainen onni kohtasi poikaani, kun luki kemian kirjan.
Kaikki keinot pitäisi käyttää lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan taitojen parantamiseksi. Tasa-arvon toteuttamiseksi Ylen runsaita resursseja tulisi leikata ja antaa lehdille matematiikkatukea Ai, miksikö matikkaa? -palstoja varten.
Koulussa luettaviksi voisi ottaa myös yleissivistäviä matemaattisia kirjoja. Me harrastelijat antaisimme lukuvinkkejä. Ehkä koululaiset innostuisivat kirjoittamaan lehtiinkin.
Matematiikan opiskelu lisää naisten tasa-arvoa. Suosittelen ”Tyttöenergiaa matematiikkaan” kirjasta Eija Leinonen (toim.): Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvoiset käytännöt, s. 38. Kirja on vapaasti luettavissa verkosta.
Alli Huovinen
matikkatäti
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/