Lukijalta: Suomeen tarvitaan "keskustaliitto", laajapohjainen keskustavoimien hallitus
Iltalehti julkaisi sunnuntaina Vieraskynä-kirjoitukseni ”Suomeen tarvitaan laajapohjainen keskustavoimien hallitus”.
Virikkeen kirjoitukselleni antoi perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Timo Soinin äskettäinen ehdotus, että keskustan ja perussuomalaisten tulisi solmia seuraavissa eduskuntavaaleissa valtakunnallinen vaaliliitto. Tällä tavoin torjuttaisiin sinipunahallitus.
Omat ajatukseni ovat viime aikoina keskittyneet Suomen poliittisen elämän pitkiin linjoihin. Niihin Soinin ehdotus hieman kehiteltynä sopi.
Kahden suuren puolueen valtakunnallista vaaliliittoa en pitänyt järkevänä, mutta joissakin vaalipiireissä se onnistunee. Mukaan pitäisi saada myös pienemmät keskipuolueet, RKP ja KD.
Tärkeintä on, että sopimukseen vaaliyhteistyöstä liitetään sopimus myös hallitusyhteistyöstä.
Pitäisi sopia siitä, että hallitusneuvotteluissa toimitaan yhdessä. Vaalitulos ratkaisisi, tulisiko pääministeriksi keskustan vai perussuomalaisten puheenjohtaja.
Sopimus vaali- ja hallitusyhteistyöstä turvaisi sen, että hallituspolitiikassa keskipuolueilla olisi vahva asema.
Jos yhteistyöstä voitaisiin sopia SDP:n kanssa, Suomeen tulisi samantapainen laajapohjainen keskustavoimien hallitus, joka saatiin ensimmäisen kerran aikaan Urho Kekkosen voimin vuonna 1937 ja jollaisia meillä on ollut myöhemminkin – viimeksi Matti Vanhasen johdolla vuosina 2003–2007.
x x x
Timo Soinin ehdotus palautti mieleeni syksyllä 2024 julkaisemani blogikirjoitukset.
Syksyn mittaan käydyn keskustelun innoittamana kirjoitin 10. marraskuuta, että ”Kaipaan vanhan punamullan yhteistä arvomaailmaa”.
Kirjoitin, että vielä 1980-luvun lopulle saakka Suomessa käytiin yhteiskunnallista keskustelua, joka perustui omaan arvomaailmaamme:
”Kansainväliseen kehitykseenkin otettiin kantaa kansallisen filosofisen ja yhteiskunnallisen keskustelun pohjalta. Ulkopolitiikassa ajettiin omia kansallisia etuja, mutta niiden rinnalla toteutettiin ihmiskunnan yhteisiä ihanteita ja etuja.
Seuraavan vuosikymmenen alkuvuosina otettiin uusi suunta.
Kun poliittinen keskustelu siirtyi Euroopan yhdentymiseen ja Suomen mahdolliseen EY- ja Nato-jäsenyyteen, tyrehtyi filosofinen keskustelu elämän ja politiikan arvoista.
Keskustelu ulkopolitiikan arvopohjaisuudesta on typistynyt käsitteisiin demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio.
Käytännössä näyttävät vallitseviksi arvoiksi tulleen materialismi ja militarismi.
Vuosikymmenten ajan on maassamme laiminlyöty ihmisten henkisiä ja yhteisöllisiä tarpeita. Jäljet pelottavat.
Samalla on politiikan vääristynyt arvoperusta johtanut siihen, että itsenäisyyttään menettäneen Suomen talouden kasvu on tyrehtynyt ja valtionvelka paisunut sietämättömälle tasolle.
Valtion raskaan velkataakan vuoksi leikataan nyt myös niitä julkisia menoja, joita kipeästi tarvittaisiin niiden terveydellisten ja sosiaalisten vaurioiden hoitamiseen, jotka viime vuosikymmenten vääristynyt arvomaailma on saanut aikaan.”
x x x
Kirjoitukseni perustui vuonna 1989 julkaisemaani teokseen ”Yhteinen tehtävämme”.
Kirjassa esitin tieteelliset filosofiset, sosiologiset ja ekologiset perustelut sille politiikalle, jota Keskusta oli johdollani 1980-luvulla toteuttanut.
Olimme pyrkineet rakentamaan tasa-arvoista ja hajautettua luonnonmukaista tieto- ja sivistysyhteiskuntaa. Sen perustana olivat henkiset ja yhteisölliset arvot. Taloutta pyrittiin rakentamaan uusiutuvien luonnonvarojen varaan.
Kirjassani arvostelin ankarasti sitä politiikkaa, jota Harri Holkerin johtama sinipunahallitus oli toteuttanut. Kritiikkini perustui saksalaisen sosiologin Jürgen Habermasin analyysiin. Sinipuna oli uuskonservatiivisuuden ja oikeistososialidemokratian liitto.
Arvosteluni taustalla olivat tuoreet myönteiset kokemukset vuosina 1983–1987 Kalevi Sorsan johdolla toimineesta punamultahallituksesta. Toimin siinä pääministerin sijaisena ja ulkoministerinä.
Hallituksessa SDP:n ja keskustan välillä syntyi useita kiistoja, jotka johtuivat pohjimmiltaan puolueiden erilaisesta arvomaailmasta ja niiden kannattajien välisistä eturistiriidoista.
Molemmissa puolueissa oli sisäisiä linjaeroja. Kykenimme ratkaisemaan erimielisyydet tavalla, joka rakentui luoviin kompromisseihin. Syntyi laajempi puoluerajat ylittävä yhteinen arvoperusta.
x x x
Millainen voisi olla laajapohjaisen keskustavoimien hallituksen ohjelma? Voisivatko SDP, perussuomalaiset ja keskusta siitä sopia?
Kaikkien puolueiden sisällä on erilaisia aatteellisia ja poliittisia virtauksia, jotka ajan oloon vahvistuvat ja heikkenevät myös sen mukaan, millaisia ovat yhteistyösuhteet niiden välillä.
Yhdistäväksi tekijäksi voisivat nousta Suomen ulkosuhteet sitten, kun rauha palautuu Ukrainaan.
Oikeistovoimien valtakaudella Suomen itsenäisyys on kaventunut, kansantaloutemme on ajautunut pitkäaikaiseen lamaan ja valtiontaloutemme on suistunut raskaaseen velkaantumiseen.
Ukrainassa käytävän sodan päätyttyä yhteiskunnallinen keskustelu vapautuu ja Suomen tulevaisuutta voidaan yhdessä suunnitella ja rakentaa.
Keskustavoimat voisivat nähdäkseni sopia ulkosuhdepolitiikassa neljästä muutoksesta, jotka myös vahvistavat kansantalouttamme ja tervehdyttävät julkista talouttamme.
- Ulkopolitiikassamme meidän on palattava perinteisiin arvoihimme. Meidän on ryhdyttävä jälleen vahvistamaan itsenäisyyttämme ja ajamaan kansallisia etujamme. Näiden kansallisten arvojemme rinnalla meidän on toteutettava ihmiskunnan yhteisiä ihanteita ja etuja.
- Eurooppa-politiikassa Suomen on vastustettava päätösvallan siirtymistä ylikansalliselle tasolle ja pyrittävä palauttamaan päätösvaltaa jäsenmaille.
- Heti kun rauha Ukrainaan palautuu, Suomen on ryhdyttävä ennakkoluulottomasti normalisoimaan suhteitaan Venäjään. Pakotteiden poistuminen ja yhteistyösuhteiden palautuminen antavat taloutemme kasvulle vahvan ja kestävän perustan.
- Meidän on luovuttava cityvihreästä linjastamme kansainvälisessä ympäristö- ja ilmastopolitiikassa. Kestävää kehitystä on toteutettava realistisella ja taloudellisia etujamme puolustavalla tavalla. On rakennettava luonnonmukaista tieto- ja sivistysyhteiskuntaa. Uusin tekniikka on yhdistettävä luonnonmukaiseen ympäristöpolitiikkaan.
Talouspolitiikassa ja muussa sisäpolitiikassa nämä kolme puoluetta voinevat päästä yhteisymmärrykseen keskenään helpommin kuin Kokoomuksen tai punavihreän opposition kanssa.
x x x
Laajapohjaiselle keskustavoimien yhteistyölle olisi löydettävä iskevä nimi. ”Punamulta” kuuluu kunniakkaaseen historiaan.
Tarvitaan nimi, joka yhdistää molemmat Maalaisliiton perilliset ja nykyisen SDP:n.
Nimi voisi olla ”keskustaliitto”. Se on nimi, jonka Maalaisliitto halusi itselleen, kun puolueen nimeä muutettiin. Se oli varattuna, saattaa olla vieläkin.
Laajapohjaisen puolueiden välisen yhteistyön epävirallisena nimenä sanaa ”keskustaliitto” voidaan joka tapauksessa käyttää.
Paavo Väyrynen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/