Lukutaito on itsenäisyyden perusta
Sata vuotta sitten Suomessa tuli voimaan oppivelvollisuuslaki. Sen jälkeen alkoivat kaikki lapset saavuttaa lukutaidon, joka on kaiken oppimisen, maailman ymmärtämisen ja itsensä kehittämisen perusta. Se on ollut perusta myös itsenäisen Suomen valtion ja kansakunnan kehitykselle siksi Suomeksi, jossa nyt elämme.
Ensimmäiset vuodet itsenäistymien jälkeen, rauhan jo palattuakin, Suomessa elettiin edelleen osittain vihan täyttämissä kuplissa, molemmin puolin. Elettiin kyyditysten aikaa.
Ståhlbergin ja Ritavuoren kansakuntaa yhdistämään pyrkivä sovinnollinen linja ei ollut ääripäiden suosiossa, vaan, samoin kuin varsinainen vastapuolikin, vihan kohteena. Siihen kohdistui vihaa yhtälailla kummaltakin laidalta. Sovinnollisuus oli näille vain myöntymistä toisen näkökannan edessä.
Ståhlberg kyydittiin mutta ministeri Ritavuoren kohtalo oli tulla ammutuksi.
Kuplaantuminen on oman aikammekin ilmiö. Moni kupla on kasvanut sinänsä hyvää tarkoittavan yhden asian liikkeen ympärille, mutta on myös ikävämpiäkin ilmenemismuotoja, rokotekielteisyydestä lähtien.
Hyvää sadan vuoden takaiset kuplatkin tavoittelivat. Kuplan sisäisen, oikeutetuksi koetun vihan vastapuolta kohtaan sokaisemina, sitä yhtä omaa näkökantaa toistava joukko ja sen myötä vääryyden kokemisen tiivistyessä koettiin, että vastapuolen kukistaminen keinolla millä hyvänsä on hyvän yhteiskunnan toteutumisen edellytys.
Sovinnollisuus ei tunnu olevan kovin vahvoilla tänäkään aikana. Kuplissa tunnutaan nähtävän ja ymmärrettävän ainoastaan omat näkökannat, kuplan ”totuudet”. Usein osatotuudet.
Olisiko lukutaidon, varsinkin medialukutaidon, edelleen kehittämisestä apua, että yhä useammalle ei riittäisi yhden totuuden kuplassa eläminen.
Sovinnollisuus on heti helpompaa, kun tullaan kuplasta ulos. Kun ruvetaan tuntemaan oman kuplan ulkopuolella olevia, kun puhutaan, mutta erityisesti, kun kuunnellaan heitä.
Itseemme uskoen, toisiimme luottaen. Että Suomi voisi olla maailman onnellisin kansa vielä jatkossakin.
Ismo Saari
Salo