Lukijalta: Mistä sinä olet valmis luopumaan?
Suomessa on pitkään totuttu siihen, että hyvinvointivaltion palvelut laajenevat tai säilyvät ennallaan, vaikka talouden realiteetit kulkevat toiseen suuntaan.
Keskustelu pyörii usein sen ympärillä, mitä kaikkea tulisi suojella ja mihin panostaa lisää, mutta huomattavasti harvemmin kysytään, mistä olemme valmiita luopumaan.
Silti juuri tästä kysymyksestä hyvinvointivaltion tulevaisuudessa on kyse.
Me elämme velaksi tuleville sukupolville. Tämä ei ole iskulause vaan taloudellinen tosiasia.
Jokainen alijäämäinen budjetti siirtää vastuuta eteenpäin nuorille ja vielä syntymättömille. Siksi seuraavissa eduskuntavaaleissa ja myös nyt tehtävässä kunta- ja aluepolitiikassa pitäisi puhua vähemmän uusista lupauksista ja enemmän siitä, miten talous saadaan kestävälle pohjalle.
Minusta rehellinen keskustelu alkaa siitä, että olemme valmiita tarkastelemaan myös omia etujamme.
En pidä uskottavana vaatimusta säästää vain palveluista, joita käyttävät “jotkut muut”. Olen valmis luopumaan sellaisista eduista, joista voisin itsekin hyötyä, jos sillä voidaan turvata peruspalveluiden säilyminen tuleville sukupolville.
Yksi esimerkki on koulutus. Pidän erittäin tärkeänä, että ensimmäinen tutkinto säilyy maksuttomana: toisella asteella sekä korkeakoulutuksessa, niin alemmassa kuin ylemmässäkin tutkinnossa. Tämä on suomalaisen tasa-arvon ydintä.
Sen sijaan pidän perusteltuna, että useammasta tutkinnosta perittäisiin maksu. Elinikäinen oppiminen on arvokasta, mutta nykytilanteessa ei ole kestävää, että julkinen sektori rahoittaa rajattomasti uusia tutkintoja samoille henkilöille.
Olen myös valmis luopumaan työssäkäyvien, työterveyden piirissä olevien oikeudesta käyttää julkista perusterveydenhuoltoa sekä aikuisten julkisesti rahoitetuista hammashoitopalveluista.
Nämä ovat palveluita, joista moni meistä hyötyy, mutta joiden rajaaminen kohdentaisi niukkoja resursseja sinne, missä tarve on suurin.
Keskustelu ei voi rajoittua vain hyvinvointialueisiin. Myös valtiolla ja kunnissa on palveluita ja rakenteita, joita tulisi tarkastella kriittisesti. Aikuisten voimakkaasti subventoidut vapaa-ajan ja harrastuspalvelut, jatkuvat kehittämishankkeet, viestintä- ja brändäystoiminnot sekä vajaakäytössä olevat kiinteistöt ovat esimerkkejä asioista, joista olisi uskallettava puhua avoimesti.
Hyvinvointivaltio ei kaadu siihen, että luovumme osasta mukavuuksistamme. Se kaatuu siihen, että kukaan ei ole valmis luopumaan mistään. Jos haluamme, että tulevillakin sukupolvilla on käytössään toimivat peruspalvelut, meidän on kannettava vastuuta nyt.
Siksi kysymys kuuluu meille kaikille, myös minulle itselleni: mistä sinä olet valmis luopumaan?
Susanna Turunen
Kontiolahden kunnanvaltuutettu (kesk.)
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/