Kansalaisten eriarvoisuus on sisäinen ja ulkoinen turvallisuusuhka
Valtiovarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoi puolueensa puoluekokouksen linjapuheessa edustavansa ”fiskaalikonservatiivista” ajattelua, jossa valtion tulee hoitaa päätehtävänsä ja pidättäytyä siitä, mikä ei ole pakollista (Helsingin Sanomat 14.8.).
Purran puhe oli niin äärioikeistolaista talouspolitiikkaa, että sellaista kuulee harvoin. Se oli uuden tilan raivaamista markkinataloudelle, vapaalle kilpailulle.
Siinä uskotellaan, että talousongelmat ja elämän puutteet ratkaistaan yritysten kilpailun avulla. Kun hyvinvointi jätetään markkinoiden armoille, verotusta ei tarvita kuin väkivaltakoneiston, sotavoimien ja poliisin ylläpitoon.
Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmasta tulevat mieleen satojen miljoonien leikkaukset asumistukeen, toimeentulotuen muuttaminen vastikkeelliseksi, heikennykset irtisanomissuojaan ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, paikallisen sopimisen lisääminen sekä lakko-oikeuden rajoitukset.
Kun leikkaukset alkavat vaikuttaa ensi vuonna täysimääräisesti, köyhien määrä kasvaa ja kansalaisten epätasa-arvo lisääntyy. Samalla polarisaatio, vastakkainasettelu kasvaa. 1900-luvun suuren suomalaisen, A.K. Cajanderin (ed.) III hallituksen valtiovarainministerin Väinö Tannerin (sd.) kerrotaan sanoneen, kun häntä moitittiin puolustusmäärärahojen pienuudesta, että ensin on köyhien asiat saatava kuntoon, että hekin kokevat maan puolustamisen arvoiseksi, ja sitten vasta aseisiin satsattava.
Niin myös tehtiin säätämällä sosiaatuturvalakeja, ja Suomi oli melko yhtenäinen vuoden 1939 marraskuussa puolustamaan maataan Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.
Kansalaisten eriarvoisuus on suurin sisäinen ja ulkoinen turvallisuusuhka. Leipäjonossa seisovan nälkäisen ensimmäinen ajatus ei ole maan puolustaminen vaan vatsan täyttäminen. Ylivelkainen, asunnoton ja luottotietonsa menettänyt viis veisaa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta.
Leikkausten sijaan tai niiden ohella voitaisiin korottaa veroja. Ruotsin ja Tanskan kokonaisveroaste on ollut vuosia korkeampi kuin meillä. Ruotsin on alentunut, mutta Tanskassa se oli vielä vuonna 2021 eli toissa vuonna 3,9 prosenttiyksikköä Suomen veroastetta korkeampi.
Kun Suomen bruttokansantuote (btk) oli mainittuna vuonna noin 250 miljardia, peruskoulun matematiikalla pystyy laskemaan, että 3,9 prosenttia 250 miljardista on 9,75 miljardia. Tanskan kokonaisveroasteella valtio olisi saanut 9,75 miljardia nykyistä enemmän käytettäväksi esimerkiksi sosiaaliturvaan tai huonosti pärjäävän maatalouden tukemiseen.
Suomalaiset eivät hahmota julkisten palveluiden taloudellista arvoa tai oikeaa hintaa ja haluavat alentaa veroja. Tämä on syy yksi julkisen velan kasvuun.
Taito Taskinen
Kuopio
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.