Hoitajamitoituksen nosto – hyvä vai paha?
Julkisuudessa on jälleen keskusteltu puolueiden kesken hoitajamitoituksesta. Ensi keväänä on tavoitteena nostaa säädetyn lain mukaan hoitajamitoitus iäkkäiden palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshuollossa 0,7, kun sen nyt on 0,6.
Mielipiteet uudistuksesta jakautuvat puolesta ja vastaan, mutta käytännössä hoitajista on nyt niin kova pula, ettei mitoituksen nostaminen ole käytännössä mahdollista.
Hoitajamitoituksella tarkoitetaan hoitohenkilöstön minimimitoitusta, montako hoitaja tulee olla kutakin asiakasta kohti iäkkäiden palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshuollossa.
Tavoitteena on 7 hoitajaa 10 hoidettavaa kohden. Tällä hetkellä kaikki hoivayksiköt eivät pysty täyttämään edes 0,6 vaatimusta, jonka vuoksi ikäihmisten hoitopaikkoja on jouduttu sulkemaan.
Nyt hoitajamitoituksen nostaminen lisäisi hoitopaikkojen sulkemista entisestään. Samaan aikaan koko maassa meillä on huutava pula ikäihmisten ja palvelua tarvitsevien hoitopaikoista.
Tämä näkyy erityisesti päivystysten ruuhkautumisena myös monien terveyskeskusten suljettua ovensa.
Tämän vuoksi jatkohoitoa odottavat kuormittavat päivystysten seurantapaikkoja ja erikoissairaanhoitoa vaikeuttaen nopeaa ja vaativaa hoitoa tarvitsevien avun saantia. Lain toteutuessa koko terveydenhuolto ja ikääntyneiden hoiva kärsisi.
Nyt pitää ajatella kokonaisuutta, ei ainoastaan yhtä sektoria.
Ikääntyneiden hoidossa tarvitaan monenlaisia osaajia; sairaanhoitajia, lähihoitajia, hoiva-avustajia, fysioterapeutteja ja muita erityisosaajia riippuen hoito- ja hoivan tavoitteista.
Jos nyt korotetaan hoitajamitoitusta hoivassa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa, niin vaikeutetaan entisestään työvoimapulaa kotihoidossa ja sairaalapalveluissa.
Nyt pitää ajatella kokonaisuutta, ei ainoastaan yhtä sektoria. Terveydenhoitoalan vetovoima on heikentynyt ja koulutukseen hakijoiden määrä ei riitä kattamaan tällä hetkellä alalla olevaa puutetta.
Korona ja alan työolot ovat johtaneet siihen, että alalta on poistunut suuri joukko uupuneita ammattilaisia. Vaikka koulutuspaikkoja on lisätty, niin opintojen suorittaminen kestää aikansa.
Lisäksi ei voida olla varmoja, että kaikki opiskelijat valmistuvat ja jäävät alalle. Kaiken tämän onnistumiseksi tarvitaan koko alaa kohentavia palkka- ja työoloja koskevia ratkaisuja sekä hyvää johtamista.
Ikääntyvien määrän kasvu on tulevaisuudessa niin suurta, että jatkossa meillä tarvitaan monentyyppistä osaamista vanhustenpalveluiden kotihoitoon, hoivaan ja kuntoutukseen.
Myös digitalisaation tarjoamat innovaatiot ja omaishoidon tukeminen ovat keinoja helpottaa työvoimatilannetta, silti tarvitaan kuitenkin koulutettuja hoitajia nykyistä enemmän.
Hoitajamitoituksen nostoa ei voida ratkaista edes hyödyntämällä ulkomaista rekrytointia hoiva-alalle, vaikka onkin jo nyt yksi keino hallita nykytilannetta.
Hoiva-avustajien määrän lisääminen helpottaa hoivan työvoimapulaa, mutta tuo hoivatyöhön uuden matalapalkka-alan.
On kuitenkin muistettava, että osa vanhuksista on hyvin monisairaita. Heidän hoitonsa vaatii erikoiskoulutettuja sairaanhoitajien osaamista hoivalaitoksiin ja joustavaa yhteistyötä eri alojen osaajien kanssa.
Suomen lain mukaan jokaisella asiakkaalla on oikeus laadukkaaseen ja hyvään hoitoon.
Hoitajamitoituksella pyritään takamaan sen toteutuminen.
Nykyinen hoitohenkilökunnan saatavuus ei kuitenkaan mahdollista mitoituksen nostamista. Tässä hetkessä on viisautta arvioida aiemmin tehtyjä päätöksiä.
Kaarina Suhonen
Aluevaltuutettu (kesk.)
Esihenkilö terveydenhuollossa
