Olipa taas raportti!

Tuore ilmastoraportti kyseenalaistaa metsien hakkuiden nykyisen määrän. Biodiversiteetti horjuu, nielujen kasvu ei ole niin suuri, kuin se voisi olla, eikä korvaushyötyjä synny, raportissa sanotaan.

Puuta hakataan Suomessa noin 75 miljoonaa kuutiometriä ja kasvu on 107 miljoonaa kuutiometriä. Kasvu on jatkuvasti rutkasti poistumaa suurempi.

Metsien tilavuus, joka sekin kertoo jotakin nielusta, on kasvanut muutamassa vuosikymmenessä 1,9 miljardista kuutiometristä kohta 2,6 miljardiin kuutiometriin.

Tilavuus ei toki täydellisesti korreloi nieluun. Aika hyvin kuitenkin.

Vastaavia kehityskulkuja ei monista maista löydy. Hakkuut ja kokonaispoistuma ovat useissa maissa hyvin lähellä toisiaan.

Helsingin Sanomien (12.5.) raportista tekemän uutisoinnin, tai ehkä itse raportin, suurin puute oli kuitenkin puun korvaushyötyjen lähes mollaaminen. Se ei kertonut sitä, mikä on niiden raaka-aineiden hiilijalanjälki, joita puupohjaisen raaka-aineet voisivat korvata.

Kutakuinkin kaikkien metallien ja ei-uusiutuvien raaka-aineiden hiilijalanjälki on todella ruma. Niiden maasta kaivamisen ja jalostusprosessien ilmasto- ja ympäristövaikutukset ovat erityisesti EU:n ulkopuolella valtavan vahingolliset. Ei puu tietenkään näitä kaikkia korvaa, mutta merkittävästi kuitenkin.

Monesti nämä raaka-aineet kaivetaan, joskus jopa myös jalostetaan, lapsityövoimalla. Niistä monista alkaa olla tänä päivänä niin suuri pula, että EU on määritellyt kolmekymmentä uusiutumatonta raaka-ainetta unionin talouden ja sen autonomian kannalta kriittiseksi.

Tätä kaikkea taustaa vasten tuntuu uskomattomalta lukea kerta toisensa jälkeen juttuja ja uutisointeja siitä, kuinka puun käyttö on pahasta. Vain hirsirakentamisesta puheena oleva raportti löysi jotakin positiivista kerrottavaa.

Yhtä kitsas oli raportin asenne myös puun energiakäyttöä kohtaan. Lähes puolet jalostuspaikalle tuotavasta puusta muuttuu puupohjaisiksi jalosteiksi. Ei ole ihan höperöä käyttää loppuja biojakeita, siis niitä, joille ei ole muuta käyttöä, energiaksi.

Erityisesti brutaalin sodan nyt raivotessa ja lännen hakiessa mahdollisuuksia korvata fossiiliset tuontituotteet, voisi ajatella, että Suomessakin huomattaisiin kestävän puun käytön mahdollisuudet positiivisemmin silmin kuin puheena olevassa raportissa tehtiin.