Selittääkö harventunut kouluverkko osaltaan Pisa- ja Move! -tuloksia?

Viime aikoina on käyty keskustelua Pisa-tulosten heikkenemisen syistä. Eniten on vienyt huomiota keskustelu kännyköistä.

Hallituksen linja kännyköiden suhteen on sekava. Osa hallituspuolueiden edustajista vaatii kouluun kännykkäkieltoa, jota ei opetusministerin mukaan ole tulossa. Kännyköiden suhteen tarvitaan selkeät pelisäännöt, mutta on koulussa muitakin ongelmia.

Oppilaiden keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys ovat usein kadoksissa. Oppimistulokset vaatisivat ponnisteluja epämukavuusalueelle, johon ei olla valmiita.

Mennään helposti sieltä missä aita on matalimmalla, näköalattomuus vaivaa. Kodin tuki on monella puutteellista, heikko koulumenestys seuraa usein sukupolvesta toiseen. Osaavat opettajat yrittävät parhaansa, mutta heistäkin moni väsyy.

Opettamis- ja opiskelurauhan ongelmia selitetään digitalisaatiolla ja inkluusiolla. Viidennes oppilaistamme tarvitsee eriasteista tukea oppimiseen. Toiset pystyvät opiskelemaan luokan mukana, jos tukea on aidosti luokkaan tarjolla. Osa tarvitsee pienryhmää. Näihin on oltava mahdollisuus, muuten inkluusio ei varmasti toimi.

Digitalisaation suhteen lienee parempi ottaa askel tai pari takaisin kohti kirjoja ja vihkoja. Lukeminen pitää palauttaa kunniaan kaikissa ikäluokissa, kotona ja koulussa, se on kaiken lähtökohta ja perusta.

Koulumatkat ovat pidentyneet ja samalla harrastusmahdollisuudet paenneet kauemmas.

Pisa-tulosten huolestuttava alueellinen piirre on itäsuomalaisten lasten erityisen heikot tulokset. 5- ja 8-luokkalaisten liikunta- ja toimintakykyä mittaavissa Move!-mittauksissa puolestaan harvempaan asutuilla alueilla oltiin heikommassa kunnossa kuin tiheämmän asutuksen seuduilla.

Voisiko alueellisia eroja selittää viime vuosikymmenien aikana rajusti harventunut kouluverkko? Tätä sietäisi tutkia kunnolla. Koulujen määrä on vähentynyt suhteessa enemmän kuin oppilaiden määrä. Koulumatkat ovat pidentyneet ja samalla harrastusmahdollisuudet paenneet kauemmas.

Monet lapset ja nuoret viettävät tuntikaupalla aikaa bussissa, joka on pois läksyistä ja harrastuksista. Tämä kannattaa huomioida erityisesti kunnissa, joissa kouluverkkoratkaisut ovat tapetilla.