Keskustellaanko tavasta puhua maahanmuutosta vai maahanmuutosta?

Ensi kevään eduskuntavaalien ohjelmien ja keskustelujen nostojen suunnittelu on vilkkaimmillaan niin puolueissa kuin edunvalvontajärjestöissä.

Otsikoissa vilahtelevat avainsanat työllisyys, verotus, yrittäjyys perusturva, osaaminen, maahanmuutto, digitaalisuus ja ympäristö. Tuttuja teemoja vaaleista toiseen.

Siitä mikä tai mitkä asiat nousevat keskustelun kärkeen ensi keväänä on vahvoja veikkauksia. Yksi niistä on maahanmuutto.

Tosin sanapari keskustelu ja maahanmuutto tuntuu olevan haastavaa yhdistää käytännössä. Julkinen maahanmuuttokeskustelumme on ollut pitkälti keskustelua tavasta puhua ja kirjoittaa maahanmuutosta.

Toivottavasti keskustelu etenee ja syvenee. Nykytilanne ei ole pidemmän päälle kestävä. Sanojen lisäksi tarvitaan konkreettisempaa ja käytännönläheisempää otetta, jotta tulevaisuuden yhteiskuntaa rakennetaan yhdessä eikä erikseen.

Puolueiden välistä syvempää keskustelua maahanmuutosta ei juurikaan ole. Ja puolueidenkin sisällä keskustelukulttuuri etsii vielä tapaansa ja pyrkii sovittamaan yhteen useampia lähestymiskulmia.

Nyt tarvitaan aktiivisuutta. Yhdenkään puolueen ei tule laittaa päätään piiloon ja odottaa maahanmuuttokeskustelun häviävän kokonaan jonkin toisen teeman alle. Se ei katoa ensi kevääseen mennessä.

Keskustelu on vilkasta puolueiden ulkopuolella. Sillä on kuitenkin ongelmansa. Se koetaan ääripäiden otteluna. Helposti liekkiin leimahtavana. Se tekee varovaiseksi ja usea on puhumatta.

Parasta maahanmuuttajakeskustelulle olisi ymmärryksen kasvaminen. Uhkien ja pelon kautta puhumiselle on vaihtoehto. Tunneperäisen välittämispuheen rinnalla tarvitaan konkretiaa.

Keskustelun lähtökohta on ymmärrys maahanmuuton erilaisista taustoista. On useita syitä tulla Suomeen.

Humanitaarisessa, työperäisessä tai rakkauden perässä olevassa maahanmuutossa on eronsa. Nyt yleinen puhetapa niputtaa kaikki maahanmuuttajat yhteen. Samalla se käsittelee maahanmuuttajia ulkopuolisena yhteiskunnastamme. On me ja ne.

Samalla keskustelu supistuu rajat auki vastaan rajat kiinni -väittelyyn, pakolaiskiintiön luvusta vänkäämiseen, turvallisuusuhkista puhumiseen ja lähimmäisen auttamisen velvollisuuteen. Tässä keskustelussa maahanmuuttajan rooli on olla usein politikoinnin väline.

Vastakkainasettelun sijaan laajempi keskustelu niin EU:n yhtenäisistä toimintatavoista, vapaasta liikkuvuudesta, työmarkkinoiden joustavuuden tarpeesta lisäisi ymmärrystä ja rakentaisi tulevaisuutta.

Ja mitäs jos maahanmuutto ei olisikaan erillinen kappale vaaliohjelmassa vaan osa niin työllisyyttä, osaamista, yrittäjyyttä kuin perusturvaa?