Stoppi syrjäytymiselle

Heinäkuussa osallistuin SuomiAreenalla STTK:n järjestämään keskusteluun kirjailija Arno Kotron ja arkkipiispa Kari Mäkisen kanssa.

Teemana oli pitäisikö Suomi-neidon olla huolissaan pojistaan – ovatko miehet syrjäytymässä. Aihe palasi mieleeni Turun surullisten tapahtumien vuoksi.

Suomessa arvioidaan olevan vähintään 70 000 syrjäytynyttä ihmistä.

Suurimpia riskejä syrjäytymiselle ovat koulutuksen puute, maahanmuuttajatausta ja asunnottomuus. 2/3 syrjäytyneistä on 15–29-vuotiaita nuoria. He ovat haastavin, mutta myös helpoimmin jaloilleen nouseva syrjäytyneiden ryhmä.

Lähes joka viides nuori on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Suomessa on selvästi enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin muissa Pohjoismaissa.

Osa syrjäytyneistä nuorista on elänyt sellaisessa kodissa, jossa ei ole ollut riittävää tukea, kannustinta tai velvollisuutta siihen, että hommat tehdään loppuun saakka. Siksi tarvittavaa sitkeyttä ei löydy.

Myötätunnolle on aina käyttöä, mutta joskus potku persuuksiin saattaa olla paikallaan.

Pojilla on suurempi riski syrjäytyä kuin tytöillä ja useimmiten syrjäytyminen alkaa jo koulussa. Peruskoulu suosii tyttöjä, sillä pojat eivät vielä tuossa iässä jaksa keskittyä lukemiseen.

Syrjäytyneille maksettava perustoimeentulo ja työnpanoksen menetyksestä aiheutuva minimitappio aiheuttavat yhteiskunnalle vähintään 2,1 miljardin euron kulut vuodessa.

Tosiasiassa luku on huomattavasti suurempi. Sitä lisää mm. päihteet ja rikollisuus, joihin sekaantumista syrjäytyminen altistaa.

Kuntaliiton visiossa tulevaisuuden kunnan yksi uhkatekijä on syrjäytyminen.

Kunnat ovatkin ottaneet entistä aktiivisemman roolin ja panostaneet enemmän vajaakuntoisten, nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen sekä maahanmuuttajien kotouttamiseen, etenkin kieliopintoihin.

Lisää tällaisia toimia tarvitaan. Työpaikkoja odotan nyt myös erikokoisiin yrityksiin.

Johdan ammattiliittoa, jonka jäsenistä 87 prosenttia on naisia.

Mietin mitä liittomme on tehnyt miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. En osannut nimetä yhtään kohtaa.

Ammattiliitot hoitavat omien jäsentensä edunvalvontaa, mutta edelleen se kohdistuu hyväosaisiin työssäkäyviin, jolloin työttömät jäsenet jäävät vähemmälle. Ja juuri he ovat vaarassa syrjäytyä.

Työikäisessä väestössä syrjäytyneitä miehiä tulee etenkin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Työpaikkoja ei ole eikä muutto satojen kilometrien päähän houkuta.

Kaikkien elämä on arvokas. Ketään ei ole varaa jättää ulkopuolelle.

Joka toinen päivä yksi suomalainen vanhus, useimmiten mies, tekee itsemurhan yksinäisyyden vuoksi. Syrjäytymistä sekin.

Mikäli Suomi ei pysty huolehtimaan syrjäytymisuhassa olevista nuorista, työikäisistä, vanhoista tai maahanmuuttajamiehistä, on edessämme lisää järkyttäviä tarinoita.

Vastuuttomimpina pidän niitä, jotka Turun tapahtumien lailla seisovat passiivisina, kännykällä tapahtumia kuvaten, mutta itse auttamatta.

Jokainen voi tehdä jotakin ettei syrjäytyneitä olisi. Myös ay-liike.