Järjestäytymiseen on edelleen aihetta

Jyty perustettiin sata vuotta sitten. Aloitteen teki Turussa kaupunginkirjaston hoitaja Einar Holmberg, joka  paikallisten kunnallisvirkamiesten kanssa perusti oman yhdistyksen.

Monissa kaupungeissa virkamiehet seurasivat turkulaisten esimerkkiä ja Jytyn edeltäjän, Kunnallisvirkamiesliiton, perustamiskokous pidettiin  29.11.1918 Tampereella.

Millainen maailma ja Suomi oli, kun Holmberg ryhtyi oman yhdistyksen perustamiseen? Elettiin ensimmäisen maailmansodan myllerryksessä ja Suomea ravistellut sisällissota viivästytti Turun yhdistyksen perustamistakin.

Suomessa elettiin hyvin jännittyneessä ja kahtiajakautuneessa tilanteessa. Työntekijöiden asema silloisilla työmarkkinoilla ei ollut kummoinen.

Osa kuntien virkamiehistä oli todella huonossa asemassa, sillä heidän pienistä palkoistaan päättivät kunnanvaltuustot vähän miten sattui.

Käsityöläiset olivat perustaneet omia liittoja ja liiton avulla heidän tilanteensa oli hieman parempi. Työntekijöiden turvattomuuden tunne oli kauttaaltaan yleistä.

”Liiton tarkoituksena on valvoa siihen kuuluvien virkamiesten yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja ja olla heille siveellisenä tukena”, määriteltiin uuden liiton tavoitteeksi.

Yhteiskunnallisten ja taloudellisten etujen ajaminen on yhä Jytyn tehtävä, mutta siveellisestä tuesta on aika ajanut edelle. Se liittynee ehkä sodan aiheuttamaan sekasortoon ja elämän rikkinäisyyteen?

Samoin kuin ammatillisesta yhdistymisestä, ihmiset hakivat turvaa toisistaan liittymällä puolueisiin. Samanmielisten joukossa pyrittiin vaikuttamaan yhteiskunnan suuntaan. Näin saatiin myös yhteiskunnallinen kahtiajako suunnattua sotimisesta yhteistyöhön.

Työmarkkinoille kehittyivät vähitellen neuvottelujärjestelmät, joissa voitiin sopia työehdoista ja palkkauksesta.

Harva meistä haluaa, että vain vahvimmat ja kovakyynärpäisimmät pärjäävät. 

Työntekijän asema on sadan vuoden aikana melkoisesti parantunut työntekijäjärjestöjen sinnikkäällä työllä. Järjestöt ovat kolmikantaisessa yhteistyössä vaikuttaneet siihen, millaiseksi työlainsäädäntö on muodostunut.

Eriarvoisuutta niin palkkauksessa kuin muissa asioissa on edelleen ja työ niiden korjaamiseksi jatkuu. Ilman liittojen tukea työntekijä on yhä varsin heikoilla työnantajaa vastaan.

Puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen työn ansiosta Suomi on nyt hyvin erilainen maa kuin sata vuotta sitten. Ihmiset ajattelevat voivansa vaikuttaa asioihin yksin, ja liittojen ja puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet.

Liian pitkälle viety yksilökeskeinen ajatusmaailma ei palvele yhteiskunnallista eheyttä. Harva meistä haluaa, että vain vahvimmat ja kovakyynärpäisimmät pärjäävät.

Mitä pitäisi tapahtua, että ihmiset innostuisivat taas joukolla ajamaan yhteistä asiaa? Yhteiskunta ei ole vielä valmis. Siksi tarvitsemme edelleen erilaisia järjestöjä.