Puoliväliriihestä
Hallituksen puoliväliriihi oli viime viikon kotimaan politiikan suuri uutinen. Tämä vaalikauden keskivaiheille sijoittuva tarkastelu ja linjanveto on ajoittunut nyt useita kertoja juuri kuntavaalien jälkeen.
Perustellusti voi tietysti kysyä, että pitäisikö sen tulokset julkaista jo ennen vaaleja. Toisaalta, tokkopa mikään hallitus siihen ryhtyy, jos on vaarana, että äänestäjät reagoivat tuloksiin kielteisesti.
Neljä vuotta sitten näytti hetken siltä, että keskusta lähtee hallituksesta, kun hallituksella ei ollut valmiutta riittäviin toimiin julkisen talouden tasapainottamiseksi. Lähtemättä jäi.
Nyt on joka tapauksessa todettava, että tämäkään hallitus ei kyennyt tekemään tarpeeksi tämän tavoitteen hyväksi.
Joku voi arvostella minua ja muitakin keskustalaisia, että ensin syytätte hallitusta liian tiukasta talouspolitiikasta, mutta nyt kun veroja kevennetään, niin sekään ei kelpaa? Onko opposition tarkoitus vain räksyttää kaikille hallituksen esityksille?
Tästä ei tietenkään ole kohdallani kyse. Keskusta on tukenut monia hallituksen esityksiä oppositiosta, kun on katsonut siihen olevan aihetta, ja pidän sitä oikeana linjauksena. Se ei tarkoita sitä, että olisimme ”henkisesti hallituksessa”, mutta teemme vastuullista, emme populistisista, oppositiopolitiikkaa.
Ja julkisen talouden tasapainottamiseen tarvitaan kyllä tiukkojakin linjauksia, mutta se ei ole sama asia kuin kylmä oikeistopolitiikka tai yksinomaan laskukonemainen kamreeriote.
Veronalennukset ovat tietysti mukava asia niille, joihin ne kohdistuvat. Eikä yritteliäisyyttä pidä hidastaa liian korkeilla veroilla. Tässä tilanteessa ei tällaisiin veronalennuksiin kuitenkaan valitettavasti ole varaa.
Kysyä voi myös, mitä vastuullisuutta on siinä, että valtion eläkerahastosta otetaan miljardi veronalennusten kertaluonteiseen kattamiseen.
Hallituskauden alkutaipaleella on kyllä tehty kovia päätöksiä. Perussuomalaiset, entinen ”unohdetun kansan” puolue, on nämä hyväksynyt kannatuksen putoamisen uhalla. Kokoomuksen kannatustahan köyhien kurittaminen tunnetusti ei heikennä.
Riikka Purran sakset ovat leikanneet sosiaaliturvaa kaikkein pienituloisimmilta, ja tätä on perusteltu, että kovia päätöksiä on pakko tehdä vaikeana aikana. Mutta nyt! Nyt onkin varaa tehdä miljardiveronkevennykset, joista erityisesti suurituloisimmat hyötyvät.
Näin mittavia veronkevennyksiä ei olisi tarvittu, eikä Suomella ole niihin edes varaa. Kovia päätöksiä on kyllä täytynyt tehdä, mutta niissäkin olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus, erityisesti päätösten vaikutukset kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja alueisiin.
Eivät kaikki hallituksen päätökset ole olleet huonoja, mutta juuri nämä linjaukset osoittavat, että hallituksen talouspolitiikan peruslinja on väärä, eikä se edistä yhteiskunnan eheyttä ja tulevaisuudenuskoa, saati julkisen talouden tasapainottamista.