Mainettaan parempi
Puoli vuosisataa, 20-luvun alusta vuoteen 1970 keskustan kannatus oli runsas 20 prosenttia. Sitten se romahti 17:ään. ”Uusi normaali” jatkui 20 vuotta, veret seisauttaneisiin vaaleihin 1991. Nousuun johtivat Paavo Väyrynen ja Seppo Kääriäinen sekä viimeistelyn Esko Aho.
Palautetun tason pysymisestä seuraavat 20 vuotta on kiittäminen Anneli Jäätteenmäkeä ja Matti Vanhasta, mutta myös energistä ja järjestökenttää ymmärtävää ja hyödyntävää Jarmo Korhosta. Oli ainutkertaista jatkaa suurimpana 2007, kun takana oli kausi pääministeripuolueena.
”Vanhaa normaalia” jatkui jätevesivaaleihin 2011. Tuolloista 15,8 prosenttia pidettiin pohjakosketuksena, josta pian palattaisiin tutulle tasolle.
Ei palattu. Juha Sipilän johdolla noustiin vauhdilla ylös, mutta sitten syöksyttiin vielä syvemmälle. Taksiuudistusvaaleissa 2019 tulos oli 13,8 prosenttia. Viimeksi jäätiin 11:n pintaan. Kunnallis-, alue- ja presidentinvaalien paremmat lukemat ovat aina gallupeissa palanneet masentavaan 11:een.
Tappio tuli porvarihallituksen, mutta myös vihervasemmiston vastahakoisen myötäilyn jälkeen. Ei mene paremmin puolioppositiossakaan.
Kun kannatus puolittuu kahdessa vaalikaudessa, täytyy syiden olla syvällä. On yleisiä syitä. EU byrokratioineen kirvelee vielä monien mieltä, ja pikaliittyminen Natoon hämmentää.
Mutta sitten on pieniltä tuntuvia yksittäisiä syitä. Sekä jätevesiasetus että taksilaki iskivät maaseudun asukkaiden arkeen ja tuottivat turhaa rahanmenoa. Taksilaki heikensi taksin saatavuutta ja luotettavuutta.
Keskustan ydintehtävä on Santeri Alkiosta alkaen ollut puolustaa maaseutua. Jos ihmiset konkreettisesti näkevät, ettei se ole heitä puolustanut, miksi he siihen luottaisivat?
Luottamuskato maaseudulla heikentää luottamusta kaupungeissakin. Kun on oltu vahvoja maalla, on oltu kaupungissakin.
Onhan se järkytys, että niin moni on kokenut persut luotettavammiksi maaseudun ja maakuntien puolustajina kuin keskustan! Vaikka ihmiset tiesivätkin, että lupaukset olivat höttöä, äänestivät kuitenkin.
Uskon kuitenkin paluumuuttoon. Perussuomalaisista poispotkitun Teuvo Hakkaraisen sanat puolueensa muuttumisesta kokoomuksen beagleksi osuvat oikeaan.
Uusi nousu vaatii uusia kasvoja. Jyväskylässä valittava Antti Kaikkonen on mies parhaassa iässä, kokenut, asiat osaava ja nopeaälyinen.
Hänessä on samaa kuin oli Johannes Virolaisessa: rentoutta ja huumoria, itseironiankin taitoa. ”Mainettaan parempi” oli nerokas oivallus vaikeimpien eduskuntavaalien sloganiksi.
Luotan Antin kykyyn palauttaa puolueen maine sellaiseksi, jollainen sen kuuluu tekojen ja saavutusten perusteella olla. Onhan se paljon nykyistä mainettaan parempi.
* * *
Edellinen suuri kulutussota Euroopassa, ensimmäinen maailmansota, päättyi lännen tuotua rintamalle musertavan ase- ja miesylivoiman. Ukrainan sota ei voi päättyä samoin. Ukraina saa kyllä enemmän ja parempia aseita, mutta Venäjällä on enemmän sotilaita. Kumpikaan ei voita.
Nuorilla miehillä olisi parempaakin tekemistä kuin tappaa toisiaan. Euroille, dollareille ja ruplille olisi fiksumpaa käyttöä kuin tuhoaviin ja tuhoutuviin asejärjestelmiin. Velkainen ja köyhiltään leikkaava Suomikin on jo lähettänyt kolmatta miljardia tuohon myllyyn.
Korean sota loppui, kun aseet laskettiin siellä, missä oltiin ja luvattiin olla ylittämättä tuolloista linjaa. Aselepoa on jatkunut jo 70 vuotta.
Korjaus 20.5. klo 10.43: Keskusta jatkoi suurimpana puolueena vuonna 2007, ei vuonna 1995, kuten tekstissä alun perin luki.