Kotimaisuus ja kokonaisturvallisuus puolustusmenojen kasvun ytimessä
Naton tuoreet suuntaviivat edellyttävät jäsenvaltioilta merkittäviä investointeja puolustukseen lähivuosikymmeninä. Taustalla on muuttunut turvallisuusilmasto ja Venäjän jatkuva uhan muodostuminen Euroopassa.
Puolustusliitto Naton päätöksen mukaisesti puolustusmenoja kasvatetaan vaiheittain viiteen prosenttiin BKT:stä vuoteen 2035 mennessä, josta 3,5 prosenttia kohdennetaan suoranaisesti puolustukseen ja 1,5 prosenttia laajempiin turvallisuuteen liittyviin menoihin. Kyse ei ole vain varustelusta, vaan myös yhteiskunnan koko turvallisuuden uudesta mittasuhteesta.
Tämä panostustarve tarkoittaa Suomessa huomattavaa kasvua nykyisestä puolustusbudjetista. Jo pelkkä nousu 3,5 prosenttiin BKT:stä johtaisi 2030-luvulla vuosittain miljardien eurojen lisärahoitukseen. Kun tähän lisätään laajat turvallisuustoimet, joita Suomessakin on perinteisesti hoidettu – kuten infrastruktuuri, huoltovarmuustoiminnot sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyttä tukevat toimet – muuttuu kokonaiskuva entistä laajemmaksi.
Puolustuksen tehostaminen vaatii muutakin kuin uusia aseita. Ratkaisevaa on, miten määrärahat käytetään. Suomen on kannettava vastuunsa liittolaisilleen, mutta huoltovarmuuden näkökulmasta on yhä tärkeämpää kehittää ja laajentaa kotimaista osaamista ja tuotantoa.
Puolustusmateriaalin ja järjestelmien kotimaisuusastetta kasvattaessa turvataan paitsi työpaikkoja ja teollista kilpailukykyä, myös varmistetaan, että kriisitilanteessa kykenemme ylläpitämään ja korjaamaan keskeisiä järjestelmiämme kotimaassa.
Maailmanpolitiikkaa seuratessa käy selkeästi ilmi, etteivät puolustuksen tarpeet tule lähivuosina vähenemään. Ikävä kyllä.
Samoin suomalaisen tutkimus- ja kehitystyön rooli korostuu – niin puolustustarvikkeiden kuin myös siviilissä hyödynnettävien kaksikäyttötuotteiden osalta. Hallituksen tulee mahdollistaa pitkäjänteinen tuki alan investoinneille. Esimerkiksi monivuotinen ohjelma, jossa investoidaan satoja miljoonia euroja kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteknologian kehitykseen, olisi konkreettinen askel oikeaan suuntaan.
Maailmanpolitiikkaa seuratessa käy selkeästi ilmi, etteivät puolustuksen tarpeet tule lähivuosina vähenemään. Ikävä kyllä.
Kotimaisuuden edistäminen ei rajoitu vain materiaaleihin – se kattaa myös osaamisen ja valmiuden läpi yhteiskunnan. Puolustusvoimien alueellisten toimipisteiden, varuskuntien ja logistiikkakeskusten kehittäminen lisäävät kokonaisturvallisuutta ja varmistavat, että eri puolilla Suomea on kyky toimia nopeasti, jos tilanne sitä vaatii. Erityistä huomiota kaipaavat ne alueet, joissa sijaitsee kansallisesti kriittisiä toimintoja.
Lisääntyvät puolustusinvestoinnit on syytä nähdä ennen kaikkea panostuksina koko yhteiskunnan kriisinkestävyyteen, taloudelliseen resilienssiin ja turvallisuuteen.
Tätä on kokonaisturvallisuus 2020-luvulla ja tulevaisuudessa. Jokainen euro, joka jää kotimaahan ja tukee osaamisen, teknologian ja infrastruktuurin kehittämistä, kasvattaa paitsi puolustuskykyämme myös koko kansakunnan resilienssiä ja elinvoimaa.