Ruuantuotannon kustannuskriisi ratkaistaan markkinoilla
Kokosin 8. lokakuuta koko ruokajärjestelmän korkeimman johdon yhteiseen pöytään etsimään ratkaisuja akuuttiin kustannuskriisiin.
Tilaisuus oli hengeltään vakava ja käytetyt puheenvuorot tunnistivat päällä olevan kriisin. Konkreettiset ratkaisut kustannuskriisiin vastaamiseksi kuitenkin edelleen uupuvat.
Onkin paikallaan kysyä – ollaanko markkinoilla sittenkään tilanteen tasalla?
Päällä oleva kustannuskriisi voidaan nimittäin ratkaista vain markkinoilla ja suurin vastuu siitä on kaupalla ja teollisuudella.
Markkinoilta uupuu vanhastaan puoli miljardia euroa, tätä summaa kustannuskriisi on kasvattanut arviolta sadoilla miljoonilla.
Kannattavuusongelma ei ratkea tukipaketeilla, vaan tuottajahintojen nousulla. Hallituksen tehtävä on luoda vakaa tukijärjestelmä, investointien ja takauksien rahoitusmekanismit, jotka luovat pohjan kannattavuudelle.
Kustannusten nousua vastaava tulonlisä on saatava markkinoilta.
Ainut keino rahoittaa näin suuri kriisipaketti, olisi mittava verojen korotus.
Kaupan ja teollisuuden suunnalta on kuitenkin jo nyt käytetty puheenvuoroja siitä, että ruuan verotus on jo liian korkea. Lopputulos siis on, että pysyvä ratkaisu tuottajien hätään vastaamiseksi löytyy markkinoilta.
Toimivien markkinoiden sekä kaupan ja teollisuuden vastuun perään on syytä kysellä koko tuottajakentän.
Kyse on myös siitä, että kaupan, teollisuuden ja tuottajien välisiin sopimuksiin on saatava lisää joustavuutta ja kohtuutta olosuhteiden muuttuessa sopimushetkestä.
Niiden on toimittava oikeudenmukaisesti myös kustannusten noustessa äkillisesti. Epäsuhdasta elintarvikemarkkinoilla kertoo myös se, että kauppa antaa positiivisia tulosvaroituksia ja samaan aikaan maatiloilla talousahdinko pahenee
Tulen seuraamaan, saavatko toimijat ratkaistua tätä keskenään vai tarvitaanko myös lainsäädäntöuudistuksia. Mikäli tarvitaan, olemme siihen valmiit.
Halpa ruoka on pelkkä illuusio
Suomalaisilla tuotantostandardeilla tuotettu ruoka vaatii normaaliolosuhteissakin paljon taloudellisia panostuksia. Halpaa ruokaa ei ole olemassakaan, se on pelkkä illuusio.
Halvan ruuan maksaa aina joku, joko eläinten hyvinvointi, ympäristö, ilmasto tai tuottajat.
Suomalainen kuluttaja tutkitusti arvostaa kotimaista vastuullisesti tuotettua puhdasta, terveellistä ja turvallista ruokaa. Kyselytutkimukset myös osoittavat, että moni kuluttaja olisi valmis maksamaan ruuasta enemmän, mikäli tietäisi siten tukevansa suomalaista tuottajaa ja vastuullista tuotantotapaa.
Tällä hetkellä tuottajahintoihin kuitenkin sisällytetään automaattisesti ominaisuuksia, joilla on lisäarvoa kuluttajalle.
Esimerkiksi salmonellavapaus, alhainen antibioottien käyttö, lehmien laidunnus, ympäristöystävällisten viljelymenetelmien kehittäminen vaativat erityisosaamista ja lisäpanostuksia viljelijöiltä.
Näillä on merkitystä aina kansanterveyttä myöten.
Summaten voikin sanoa, että vastuullinen kotieläintalous ja luonnonvarojemme käyttö näkyy tilastoissa, mutta ei kiitoksena eikä kasvuna tilipussissa. Näin ei pidä olla.
Muistutus myös kaikille ruokapäättäjille. Maatalouden päästövähennykset koskevat koko toimialaa.
Viljelijä ei voi tehdä ilmastotekoja, jos tili on punaisella. Maatalouden päästövähennykset onnistuvat vain, kun ruuantuotannon taloudellinen pohja on kunnossa.
Päästövähennykset siis seuraavat euroja.
Mikäli tuottajat eivät saa markkinoilta reilua korvausta työstään, siirtyvät maatalouden päästövähennystavoitteet ruokajärjestelmässä sinne, missä tulosta tehdään.
