Johtava sivistyspuolue 2030
Jo sata vuotta sitten keskustassa linjattiin, että ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken uudistuksen pohjaksi.
Aikana, jolloin ääripäät korostuvat yhteiskunnassa ja esimerkiksi ihmisoikeudet eivät ole itsestään selvä asia, tämä periaate on ajankohtaisempi kuin koskaan.
On aika rakentaa keskustan sivistyspolitiikan isoa kuvaa. Koulutus periytyy edelleen 2020-luvun Suomessa, jonka vuoksi meillä on myös ylisukupolvista pahoinvointia.
Keskustan tulee etsiä sitkeästi ratkaisuja tähän, tukea näkyvästi erilaisia polkuja, kuten ammatillista osaamista ja vapaata sivistystyötä sekä tunnistaa laajasti sivistyksen monet sävyt.
Koulutus on teknologian ja globaalin kilpailun myötä korostunut punainen lanka menestyä. Kulttuuri lisää osallisuutta ja liikunta hyvinvointia sekä itsestä vastuun kantamista. Nämä ovat keskustalaisia tavoitteita.
Myös koronan tuoma muutos korostaa sivistyksen merkitystä. Äkillisessä rakennemuutoksessa on toimittava nopeasti. Yritykset ovat kohdanneet koronan myötä vaikeimmat olosuhteet vuosikymmeniin ja ihmisten turvattomuus kasvaa työttömyyden kohdatessa. Valtion tehtävä on pitää huolta, että osaajia riittää.
Seurasin Nokian romahtamista läheltä kymmenen vuotta sitten ollessani henkilöstöneuvottelijana Varamiespalvelussa. Työllistin Nokialta irtisanottuja työntekijöitä Forssan seudulla erilaisiin teknologia-alan nouseviin yrityksiin.
Oleellista oli saada heidän osaamisensa näkyväksi ja itsetuntonsa nousuun tilanteessa, jossa kymmeniä vuosia jatkunut työpaikka lähti alta. Koronassa kyse on myös uudelleen kouluttamisesta.
Meidän tulee olla uskottava keskustelukumppani elämän mittaisen oppimisen mahdollistamiseksi nykyistä paremmin. Ihmisellä tulee aina olla mahdollisuus kasvaa ja oppia.
Koulutus- ja tutkimuspanostuksilla nostetaan tuottavuutta, turvataan työllisyyttä ja ehkäistään syrjäytymistä sekä rakennetaan yhteiskunnallista yhtenäisyyttä.
Kansainvälisen kilpailukyvyn edellytys on tutkimukseen perustuva ja huipputasoa oleva osaaminen. Osaamisen päivittäminen ja joustavuus osaamispolulla on keskustan sydämen asia.
Korkeakoulukentän isoin kompastuskivi on se, että kokeilemisesta ja erehdyksestä sakotetaan. Se ei ole keskustan linjan mukaista.
Ensikertalaisuuskiintiöistä tulee päästä eroon, aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta on tehtävä mutkatonta ja avoimia väyliä korkeakouluihin tulee tukea.
Koulujen aloituspaikkojen lisääminen kaikkialle Suomeen viimeisen vuoden aikana on osoittanut keskustan koulutuspolitiikan alueellista ryhtiliikettä.
Viime kevät oli poikkeuksellinen myös kouluissa. Lähiopetuksesta siirryttiin etäopetukseen kaikilla kouluasteilla.
Etäopetusmöröstä on päästävä 2020-luvulle, jolloin mennään lapsen paras edellä myös oppimisympäristöä valitessa.
Olen jättänyt eduskunnassa 22 kansanedustajan allekirjoittaman lakialoitteen perusopetuslain päivittämisestä niin, että se määräisi myös etäopetuksen perusteista.
Perusasteen koulutus nojaa lähiopetusperiaatteeseen ja niin on hyvä. Rinnalle tulee kuitenkin saada tarvittaessa hyödynnettävä etäopetusmahdollisuus, joka lisää joustavuutta opintoihin sitä tarvitseville lapsille. Lapsen oikeuksien tulee mennä kaiken edelle. Joustavuuden tulee olla keskustan koulutuspolitiikan yksi kärki.
Keskusta tunnistaa, että pedagogiset kysymykset eivät ole kunnissa mustavalkoisia. Tasa-arvoa ei ole se, että lapset käyvät samaa koulua vaan se, että kunnista löytyy kaikkien tarpeisiin sopiva oppimisympäristö.
Valtakunnallisesti koulujärjestelmää on näivetetty sadan koulun vuosivauhtia ilman tuloksia siitä, että se olisi kannattavaa. Perusopetuksen reaalimenot ovat kasvaneet 9 prosenttia vuosina 1995–2017. Oppilasta kohden laskettuna menot ovat nousseet 18 prosenttia (Tilastokeskus).
Peruskoulujen määrä on puolittunut samalla kun koulujen koko on kaksinkertaistunut ja luokkakoot ovat kasvaneet. Myös mielenterveyden tuen tarpeen kasvaminen on kävellyt tilastoissa käsi kädessä koulujen vähentämisen kanssa.
Keskustan tulee vastata siihen, miten kouluverkko ja varhainen tuki saadaan pidettyä myös maaseudulla elämisen ja lasten oikeuksien kannalta toimivana, ja miten todelliset kustannukset osataan laskea paremmin?
Lähikoulu mahdollistaa sen, että lapset voivat keskittyä opiskelemaan ja oppimaan matkustamisen sijaan.
Erilaiset joustavat ratkaisut mahdollistavat lähipalveluiden kehittämisen ja lasten vähenevään määrään varautumisen yhtä aikaa. Lapsia uskalletaan toivoa vain, kun ympärillä on turvallisuutta.
Oppiminen ei se saa loppua siihen, kun koulut tai työ päättyy. Myös ikäihmisillä on oikeus oppia. Uusia taitoja voi oppia myös esimerkiksi muistisairauden kanssa, jos ympäristö̈ tukee taitojen säännöllistä käyttöä.
Ikääntymisen tukena järjestettävä päivä- ja virkistystoimintaa auttaa mieltä ja kehoa pysymään kunnossa. Kulttuurinen vanhustyö on ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Keskustan tulee pitää mielen sivistyksen puolta myös vanhuspalvelulakia uudistettaessa.
Johtavan sivistyspuolueen roolissa on kyse myös keskustajärjestön uudistamisesta. Ehdotan verkostomaista toimintaa keskustan sivistysosaamisen kokoamiseksi nykyistä paremmin.
Työn tulee olla johdettua, jatkuvaa ja pitkäjänteistä. Työhön voi osallistua paikkaan ja aikaan sitomattomasti. Keskustalla on paljon sivistyskentän ammattilaisia ja osaajia jäsenistössä, joiden kokemus menee helposti harakoille, ellei sitä kerätä aktiivisesti. Tarvitsemme tiedeyhteisön ja pöydän kulttuurin ammattilaisille.
Olen työskennellyt sivistysalalla laajasti varhaiskasvatuksesta korkeakouluun. Haluan ammentaa kertyneen osaamiseni Keskustan eduksi ja uudistaa verkostomaista toimintaa Keskustassa sivistyksen isojen kysymysten ratkaisemiseksi.
Keskustan sivistysseuran esittämä kysymys on edelleen osaltani osittain vastaamatta: Mitä sivistys tarkoittaa minulle?
Jaan sivistyksen kolmeen koriin: Tiedolliseen sivistykseen, mielen sivistykseen ja keholliseen sivistykseen. Mielen sivistystä kutsun tutummiten sydämen sivistykseksi.
Suomen menestys perustuu laadukkaaseen koulutukseen ja osaaviin ihmisiin, jotka uteliaasti tutkivat maailmaa ja luovat uutta. Mielen hyvinvointi ei kuitenkaan synny pelkästään koulunpenkkiä kuluttamalla.
Ihminen tarvitsee myös sydämen sivistystä – ymmärrystä ja näkökulmien laajentamista, ennen kaikkea empatia- ja tunnetaitoja. Kokemusta siitä, että riittää. Tähän tarjoavat mahdollisuuden erilaiset kulttuuripalvelut, urheilu sekä harrastusmahdollisuudet.
Sivistys minussa on varttikarjalaisena perimääni kohtuullisuutta muun muassa ihmissuhteissa ja omassa tunnollisuudessa, jotta jaksan tehdä töitä ja olla avuksi muille. Myös liikkuminen on tärkeä keino kasvaa ihmisenä, oppia ja huolehtia jaksamisesta. Kehollinen sivistys auttaa kohtaamaan muita.
Sivistys on ennen kaikkea kykyä hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin olemme. Minulle sivistys on politiikan kivijalka.