Miksi Jeppe ei äänestä?
Aluevaaleissa äänesti hyvinvointialueilla noin 250 000 henkilöä vähemmän kuin kunnallisvaaleissa. Tästä perussuomalaisten menetys oli 113 000 äänestäjää ja vihreiden osuus 56 000. Eduskuntapuolueista vain keskusta (+ 1027) ja Liike Nyt (+ 5848) lisäsivät äänimääräänsä. Voittaja kokoomukseltakin hävisi lähes 36 000 ääntä ja SDP:ltä 26 700.
Kysyttäessä ihmiset vastaavat, että äänestämällä ei voi vaikuttaa, ei kiinnosta, ei löydy mieluista ehdokasta, ei ole tietoa mistä äänestetään ja poliitikot ajavat vain omaa etujaan. Päättäjät ovat vieraantuneet kansasta. Lupaavat paljon, mutta eivät tee mitään.
On monia syitä, jotka liittyvät niin maailman kuin oman yhteiskuntamme muutokseen ja murrokseen. Keskeisiä ovat ihmisten voimattomuuden tunne, yksilöllisyyden korostuminen ja näköalattomuus.
Ongelmien, toimintojen ja talouden globalisoituminen (maapalloistuminen) lisää keskinäisriippuvuutta ja vähentää pienen maan toimintavapautta. Esimerkiksi Euroopan unionin lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset sekä viennin kilpailukyky asettavat päätöksentekijät ”pakkorakoon”.
Poliittisten puolueiden aiempi etujärjestöluonne on häviämässä, puoluepoliittinen media on lähes hävinnyt ja yhteys puolueiden ja äänestäjien välillä on väljähtänyt. Tämän päivän medialla näyttää olevan liian usein missiona poliittisten päättäjien saaminen mahdollisimman huonoon valoon.
Ihmettelen usein, miten on mahdollista, että vaikka median ja monien asiantuntijoina esiintyvien mukaan kaikki on hoidettu päin mäntyä, niin Suomi on arvostettu hyvinvointiyhteiskunta, jossa tutkimusten mukaan asuu maailman onnellisin kansa.
Kansalaisten osallistaminen yhteiskunnan toimintoihin on päinvastaisista yrityksistä huolimatta selkeästi heikentynyt. Laskin kerran Torniossa 80-luvun alussa, että peruskoulujen johtokunnat, vaalilautakunnat ja lukuisat muut lautakunnat varajäsenineen johtivat siihen, että joka kolmannesta kotitaloudesta oli joku mukana luottamustehtävässä.
Kuntiin iski sitten luottamuselinten karsintavimma valiokuntamalleineen. ”Edistyksellisiin” kuntiin jäi vain muutamia kymmeniä luottamushenkilöitä varajäsenineen. Silmäni avautuivat kun sain puhelinsoiton, jossa syvästi loukkaantunut kuntalainen tivasi selitystä, miksi häntä ei valittu uudelleen peruskoulun johtokunnan varajäseneksi.
On päivänselvää, että jos äänestäjä on itse mukana luottamustehtävässä, niin hän äänestää ja huolehtii, että myös lähipiiri tekee samoin. Nuorten äänestämiseen vaikuttavat kodin esimerkki ja koulujen demokratiakasvatus.
”Maailmanlopulla pelottelu” ei myöskään lisää äänestysaktiivisuutta vaan päinvastoin. Uskon ihmisten kaipaavan enemmän turvallisuutta ja toivon näköaloja tulevaisuuteen.