Sinäkin olet feministi

Suomi on sukupuolten tasa-arvon suhteen maailman edistyneimpiä maita monella mittarilla mitattuna.

Työtä tasa-arvon edistämiseksi on tehty vuosikymmenien ajan, jos myös ylilyöntejäkin sisältäen, minkä johdosta kaikki eivät vieläkään siedä sanaa feminismi − lähipiirini miehet mukaan lukien­­­­­­­­­­­­ ­­­− kun siitä tulee ensimmäisenä mieleen miesparat ahtaalle pistävät vihaiset naiset.

Kun aiheesta on saanut viritettyä keskustelua kysymällä, kuuluvatko täydet yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet sekä miehille että naisille, ei niiden kieltäjää minun kokemuksella ole löytynyt.

Väitän yhteiskuntamme ja ympäristömme kasvattavan meidät feministeiksi, vaikkemme sellaisiksi itseämme nimeäisikään.

Viime viikolla sain iloita sydämeni kyllyydestä, kun maahamme nimitettiin hallitus, joka muodostuu 12 naisesta ja kahdeksasta miehestä. Huhtikuun vaalituloksessa minua ilahdutti ennätyssuuri naisten ja erityisesti nuorten naisten määrä, jotka valittiin eduskuntaan.

Uudessa hallituksessa huomioitiin hienolla tavalla kansan toivomus tuoda naisia mukaan päätöksentekoon entistä enemmän. Ja mikä on upeaa, naiset ottavat rohkeasti vastuuta, kun sellainen tilaisuus on tarjolla.

Nuorten naisten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia ja työelämässä etenemistä kaventavat edelleen naisen biologiaan liittyvät asiat.

Vaikka lainsäädäntö- ja tasa-arvotyö koulutuksen, seksuaaliterveyden ja työelämän saralla ovat luoneet mahdollisuuksia naisille tasavertaiseen vaikuttamiseen ja osallisuuteen, käytännössä synnytysikäiset naiset eivät ole tasavertaisia työnhakijoita eivätkä työntekijöitä työelämässä.

Ongelman aiheuttaa pitkälti vanhakantainen järjestelmä, jossa naisen työnantaja kantaa edelleen päävastuun vauva-ajan kustannuksista.

Vielä on matkaa siihen, että työnantaja uskaltaa palkata silmät ummistamatta nuoren naisen niin, ettei mielessä käy ajatus, jääköhän tämä pian äitiyslomalle. Olisikin kerrassaan mahtavaa, jos vallitseva tilanne saataisiin muutettua niin, että vauvauutinen olisikin koko työyhteisön ilon ja riemun aihe.

Keskusta ei pelännyt nimittää raskaana olevaa Annika Saarikkoa ministerin tehtävään. Kaikissa työyhteisöissä naiset eivät ole yhtä onnekkaita.

Nuoret naiset haluavat osallistua ja laittaa itsensä likoon eivätkä nauttia tasa-arvon pullasta vain rusinoita.

Ihailen armeijaan meneviä nuoria naisia, jotka ovat valmiita palvelemaan maataan fyysisesti ja henkisesti vaativassa koulutuksessa. Sinne armeijan vihreisiin astuu myös tyttäreni heinäkuussa.

Arvaan, että tuleva kokemus tuo yhteisiä jutunaiheita papan kanssa.