Keskenmenon jälkeinen hoitopolku kuntoon
Keskenmeno on tragedia, joka koskettaa vuosittain tuhansia suomalaisia naisia, heidän puolisoitaan ja perheitä.
Vaikka alkuraskauden keskenmeno ei ole harvinaista, on raskauden keskeytyminen elämää järisyttävä tapahtuma. Olivatpa vauvahaaveet lyhyen tai pidemmän aikaa kyteneet, haaveesta luopuminen tekee kipeää.
Keskenmeno voi olla myös hyvin kivulias ja fyysisestikin kova kokemus, kun elämän alku lähtee pois kehosta.
Keskenmeno on hetki, jolloin äiti ja perhe luopuu jo todeksi muuttuneesta unelmasta ja siinä hetkessä sekä hetken jälkeen on tärkeää, että niin henkinen kuin fyysinenkin kipu otetaan vakavasti.
Kliinisesti todetuista raskauksista noin 10–15 prosenttia päättyy keskenmenoon ennen 22. raskausviikkoa. Vuosittain hoidetaan noin 10 000 keskenmenoa.
Tämän lisäksi raskauksia keskeytyy niin varhaisilla viikoilla, että raskaus voi jäädä kokonaan huomaamatta. Keskenmenon kokeneiden tuen tarve on suuri, mutta valitettavasti Suomessa ei ole käytössä kansallista hoitopolkua.
Keskenmenoja hoidetaan yleensä erikoissairaanhoidossa naistentautien poliklinikoilla. Poliklinikoilla hoidetaan kuitenkin keskenmenoa vain fyysisenä ilmiönä, nopeutetaan tarvittaessa sen tapahtumista ja huolehditaan, että kohtu puhdistuu riittävästi.
Joissakin sairaaloissa odottavat äidit ja synnyttäneet äidit ovat samoilla osastoilla keskenmenon kokeneiden kanssa.
Perusterveydenhuollon ja neuvolan rooli on sekava ja paikkakunnittain vaihteleva. Lähes aina keskenmenon saanut ei ole edes vielä neuvolan asiakkaana ja jos on, hän voi tippua keskenmenon myötä sen piiristä pois.
Keskenmenon kokeneiden tuen tarve on suuri.
Keskenmenoa voidaan verrata läheisen menettämiseen ja siksi surutyön tekeminen on tärkeä osa keskenmenosta toipumista.
Valitettavasti hoito Suomessa harvoin sisältää psyykkistä tukea, vaikka keskenmenossa on kyse traumasta, joka vaatii tukea ja hoitoa.
Olemme keskustan väestöpoliittisessa avauksessa ehdottaneet, että Suomeen laaditaan kansallinen hyvä hoitopolku keskenmenojen hoitoon. Keskenmenojen hoitopolut tulee rakentaa yhtenäisiksi ympäri Suomen.
Niin henkisen kuin fyysisen avun tulee olla avuntarvitsijan saatavilla. Hoitopolun tulee sisältää selkeä kliininen hoitoonohjaus, hoito, seuranta, psyykkinen tuki ja toistuvien keskenmenojen tutkiminen. Myös puolisolle on tarjottava tukea.
On varmistettava oikea-aikaisen tuen saaminen ja mahdollisuus menetyksestä toipumiseen.