Suomi ei saa olla myytävänä
Ennen kansanedustajaksi valintaani toimin 25 vuotta yrittäjänä. Olin samanaikaisesti yrityksen omistaja, työntekijä ja ennen kaikkea työnantaja.
Yritysmaailman ja liiketalouden lainalaisuudet, kannattavan liiketoiminnan rakentaminen ja johtamistaidot tulivat tutuiksi oppimisen ja erehdyksienkin kautta.
Lähdettyäni mukaan kuntapolitiikkaan kunnassamme toimivien yritysten merkitys alueen elinvoimalle ja kunnan taloudelle avautui minulle aivan uudella tavalla. Kunnan työllisyystilanne, palvelurakenne sekä yhteisöverojen määrä riippuivat suoraan toimivien yritysten tuloskunnosta.
Kunnan kannalta keskeistä on siis se, missä yritykset ja työpaikat sijaitsevat. Yrityksen sijainnin kannalta keskeistä puolestaan on kannattavaa liiketoimintaa tukeva toimintaympäristö.
Tämä sama yhtälö pätee valtakunnan tasolla ja kotimaisessa omistajuudessa. Maamme tarvitsee erilaisia omistajia: kotitalouksia, perheyrityksiä, ulkomaalaisia sijoittajia, eläkeyhtiöitä ja valtiota.
Keskustalle on itsestään selvää, että yrittäjyyden on oltava Suomessa jatkossakin kannattavaa ja että kotimaiseen omistajuuteen kannustetaan. Tarvitsemme itsenäistä taloutta kansakunnan henkivakuutuksena.
Ulkomainen pääoma on tarpeellista, mutta kotimainen pääoma välttämättömyys.
Valitettavasti jälleen viime kuukausina olemme kuulleet uutisia suomalaisten pörssiyritysten myynneistä ulkomaille. Äskettäin lähti Ramirent Ranskaan, sitä ennen Amer Sports Kiinaan ja Kotipizza Norjaan.
Olen huolissani siitä, että tämä kehitys jatkuu eikä Suomi tarjoa yrityksille hyvää kotipesää kasvaa ja kansainvälistyä.
Ulkomainen pääoma on tarpeellista, mutta kotimainen pääoma välttämättömyys.
Itseasiassa ongelmallista on kotimaisen omistajuuden vähäisyys eikä niinkään ulkomainen omistajuus. Kotimainen, juurensa ja maan syvän historian tunteva omistaja on usein pitkäjänteisempi Suomeen ja suomalaisuuteen investoija.
Kotimaisen omistajuuden edistäminen mahdollistaa siis sen, että meillä on kasvavaa ja tuottavaa yritystoimintaa. Tämä puolestaan synnyttää uutta työtä.
Jos näissä tavoitteissa ei onnistuta, suomalaisia yrityksiä tulevat omistamaan pääosin ulkomaalaiset omistajat. Kun päätökset tehdään muualla, tarkoittaa se suurempaa epävarmuutta suomalaisille. Pääomat, pääkonttorit ja työpaikat liikkuisivat tällöin liukkaammin rajojen yli, emmekä voisi kuin sopeutua tähän tilanteeseen.
Tarvitsemme ennen kaikkea ankkuriomistajuutta. Ankkuriomistaja on taho, joka on aktiivisesti mukana yrityksessä ja jota voidaan pitää investoijan sijaan omistajana.
Pörssiyhtiöiden ankkuriomistuksella on merkitystä pörssiyhtiöiden sekä pääkonttorien sijainnin että omistusjärjestelyiden kannalta. Ankkuriomistajalla on tärkeä rooli, koska siihen liittyy tavoitteellinen vallankäyttö. Tämä korostuu erityisesti vaikeina aikoina.
Hyvä kansallinen omistajuus tuo vaurautta ja työtä Suomeen.
Edellisen hallituksen hyvää työtä on jatkettava ja tähän uusi hallitusohjelma antaa oivan mahdollisuuden.
Uusi hallitus on tekemässä monia toimenpiteitä kotimaisen omistajuuden ja yritystoiminnan turvaamiseksi. Kotimaiselle omistamiselle laaditaan ohjelma, joka tukee kasvua löytämällä keinoja vahvistaa, monipuolistaa ja tasa-arvoistaa suomalaista omistajuutta.
Hallituksen tavoite on hyvän talous- ja työllisyyskehityksen jatkumisen turvaaminen. Hallitusohjelmassa on sitoumus hoitaa julkinen talous siihen kuntoon, että vuonna 2023 ei oteta enää lisävelkaa ja töissä on 60 000 suomalaista nykyistä enemmän. Työllisyysastetavoite on 75 prosenttia työikäisestä väestöstä.
Näitä tavoitteita kohti on mentävä lempeän määrätietoisesti.
Hallitusohjelma on valtakunnallinen työkalupakki, jolla tehdään työtä päästäksemme noihin tavoitteisiin. Pakin ympärillä häärii joukko työhönsä motivoituneita ihmisiä valmiina toteuttamaan hallitusohjelmaa.
Työllä ja tekemällä asioita yhdessä on tämä maa ennenkin rakennettu.
