Sanat, jotka kulkevat mukana
Kalenterin lehti on kääntynyt elokuulle. Monelle lapselle ja nuorelle elokuu merkitsee paluuta arkeen, päiväkotiin, kouluun tai opintojen pariin. Toisille se on kokonaan uuden luvun alku. Edessä voi olla ensimmäinen päiväkotipäivä, koulutien alku, uusi opiskelupaikka tai siirtyminen seuraavaan elämänvaiheeseen.
Uusi alku herättää usein monenlaisia tunteita. Muistatko vielä oman ensimmäisen koulureppusi ja ne jännityksen perhoset, jotka kutittelivat vatsanpohjassa? Tai sen, miltä tuntui astua ensimmäisenä koulupäivänä uuteen luokkaan?
Uuteen alkuun mahtuu odotusta, innostusta ja iloa, mutta myös jännitystä ja epävarmuutta. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden löytää uusia ystäviä, oppia uutta ja ottaa ensimmäisiä askelia kohti omia vahvuuksia.
Näin elokuun ja uuden työ- ja lukuvuoden alussa meidän aikuisten on hyvä muistuttaa itseämme siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus omaan polkuunsa lähtökohdista riippumatta. Lapsen polku haarautuu ja mutkittelee, mutta tärkeintä on, että se saa rakentua hänen näköisekseen turvallisessa ympäristössä.
Kukaan ei löydä omaa polkuaan yksin. Sen varrella tarvitaan sekä toimivia yhteiskunnan rakenteita että ihmisiä, jotka kulkevat rinnalla, auttavat hahmottamaan risteyksiä ja näyttävät suuntaa silloin, kun askel horjuu.
Oletko muuten ajatellut, millaisia asioita lapsuudesta moni meistä muistaa vielä aikuisenakin? Mitä juuri sinä muistat omasta lapsuudestasi? Itse huomaan muistavani yllättävän vähän yksittäisiä koulupäiviä tai sitä, mitä opettajani tarkalleen sanoivat.
Sen sijaan muistan hyvin, miltä heidän seurassaan tuntui. Tunsinko olevani hyväksytty ja uskottiinko minuun. Muistan myös sen, miten tärkeiltä tuntuivat välituntien leikit, yhteiset hetket ja ystävät.
Ehkä juuri siitä onkin kyse. Lapsi ei aina muista sanoja sanatarkasti, mutta hän muistaa, millaisen jäljen kohtaaminen häneen jätti.
Turvallinen aikuinen voi saada lapsen tuntemaan, että hän kelpaa sellaisena kuin on ja että häneen uskotaan. Toisaalta kiireinen kohtaaminen tai sivaltava kommentti voivat jäädä mieleen yllättävän pitkäksi aikaa.
Me aikuiset rakennamme sanoillamme, teoillamme ja tavallamme kohdata lasten käsitystä itsestään. Siksi sillä, miten puhumme lapsille ja nuorille, mutta myös sillä, miten heidät kohtaamme, on valtava merkitys. Tarjotaan lapsille turvallisia rajoja, kannustusta ja johdonmukaista ohjausta.
Me aikuiset rakennamme paitsi lasten käsitystä itsestään myös sitä yhteiskuntaa, jossa he kasvavat. Lapset ja nuoret elävät niiden päätösten kanssa pisimpään, joita me tänään teemme. Siksi jokaisessa päätöksessä olisi hyvä pysähtyä kysymään, vahvistaako se lasten ja nuorten arkea, hyvinvointia ja tulevaisuudenuskoa.
Laadukas varhaiskasvatus, hyvä koulupolku, harrastusmahdollisuudet sekä hyvinvoivat ja turvalliset aikuiset eivät ole vain rakenteita taikka palveluja lapsen kasvattamiseksi kohti aikuisuutta.
Ne ovat investointeja yhdenvertaiseen, sivistyneeseen ja hyvinvoivaan Suomeen. Investointeja hyvään lapsuuden ja nuoruuden kokemukseen juuri siinä hetkessä.
Lapsuudella on itseisarvo.
Kun opinahjot ja päiväkodit jälleen täyttyvät iloisesta puheensorinasta, toivon meidän muistavan yhden asian. Emme voi kulkea lasten ja nuorten polkua heidän puolestaan, mutta voimme tehdä siitä turvallisemman.
Siihen tarvitaan rohkaisevia sanoja, hyväksyviä katseita ja aikuisia, jotka uskovat lapseen silloinkin, kun hän ei vielä itse usko itseensä. Se vaatii myös päätöksiä, jotka asettavat lasten ja nuorten hyvinvoinnin etusijalle ja turvaavat jokaiselle mahdollisuuden hyvään lapsuuteen. Ne ovat sanoja ja tekoja, jotka kulkevat mukana läpi elämän.
Haluan toivottaa voimia, iloa ja onnistumisen kokemuksia jokaiselle aikuiselle, joka aloittaa syksyn lasten ja nuorten rinnalla. Teette työtä, jonka vaikutukset kantavat vuosikymmenten päähän.
Toivon myös meille päättäjille viisautta tehdä ratkaisuja, jotka turvaavat lapsille ja nuorille hyvän lapsuuden, vahvistavat heidän tulevaisuudenuskoaan ja antavat jokaiselle mahdollisuuden löytää oma polkunsa.