Tyhjien jauhelihahyllyjen herätys

Jauheliha, suomalaisten suosikki, loppui osasta kauppojen hyllyjä viime viikolla. Päivittäistavarakauppojemme edustajat toistelivat yhteen ääneen, että tilanne on väliaikainen ja jauhelihaa kyllä riittää kansalle taas lähiaikoina.

Näin saattaa olla, mutta tyhjät hyllyt paljastivat rytmihäiriön suomalaisessa ruokaketjussa.

Naudanlihan tuottajille ja muille asiaa ymmärtäville tämän peruselintarvikkeen loppuminen ei tullut puskista. Kuluttajien toivon tyhjien hyllyjen äärellä viimein heränneen siihen todellisuuteen, että kotimaisen tuotteen saatavuus ja omavaraisuus ei ole itsestäänselvyys. 

Rytmihäiriön taustalla on alkutuotannon pitkään jatkunut heikko kannattavuus samalla, kun kaupat käärivät vuodesta toiseen muhkeampia voittoja. Samalla häiriötila osoittaa ruokaketjun ja huoltovarmuutemme rajallisuuden ja haavoittuvuuden.

Alkutuotannon kannattavuuskehitys on laahannut perässä muuta talouskehitystä aivan liian pitkään. Samalla, kun tuotantokustannukset ovat nousseet ja kotieläintuotannon velvoitteet ovat Suomessa kasvaneet, on keskittynyt päivittäistavarakauppa pitänyt huolen siitä, että markkinahinta ei paljoa nouse. Verrattuna Brysselin hintoihin, siellä kaupassa naudanjauhelihasta saa maksaa noin 12 euroa kilolta, eli lähes kaksin verroin enemmän kuin Suomessa.

Meillä naudanlihan hintakehitys on siis selvästi jäänyt jälkeen muuhun Eurooppaan verrattuna. Heikko hintakehitys on kaventanut entisestään tilojen investointimahdollisuuksia.

Taustalta löytyy myös muita syitä maatalouden rakennekehityksestä lähtien. Suomen lihantuotanto on perustunut lypsykarjatiloilta tuleviin vasikoihin, joten nykyinen lypsykarjatilojen lopetustahti vaikuttaa suoraan myös naudanlihan tulevaisuuteen ja lopulta myös kuluttajan valinnan mahdollisuuksiin.

Suomalainen nauta on osa suomalaista huoltovarmuutta. Siksi ydinkysymys kuuluu, miten kauppojen ylivaltaa voidaan suitsia ja ruokaketjun tulonjakoa tasata?

Myös EU:ssa käydään vääntöjä kotimaisen ruuantuotannon puolesta. Kesällä tulevan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) esitys seuraavalle kaudelle on saatava meille tärkeän tuotannon näkökulmasta kohtuullistettua.

Vahvaa nurmiviljelyä ja nurmipohjaista ruokintaa on pidettävä yllä niin täällä kotona kuin Euroopassa. On myös pureuduttava elintarvikeketjun epätasapainoon, sekä karsittava epäreiluja kauppatapoja ja kaupan yksinvaltaa.

Kun tuottaja saa työstään ja tuotteistaan reilun korvauksen ja alan arvostus kasvaa, niin saatavuusongelmat poistuvat ja samalla huoltovarmuutemme vahvistuu.