Mercosur-kipuilu tiivistyy lihaan
Maatalousvaliokunnan matka Brasiliaan EU-Mercosur-vapaakauppasopimuksen ja metsäkatoasetuksen merkeissä oli silmiä avaava. Aiemmat mielikuvat eteläamerikkalaisesta maataloudesta ja sopimuksen riskeistä konkretisoituivat.
Kertauksena: EU-Mercosur-sopimus loisi yhteiset markkinat yli 700 miljoonalle ihmiselle Euroopan unionin ja Argentiinan, Brasilian, Paraguayn sekä Uruguayn välillä.
Tullien ja kaupan esteiden purkaminen avaa molemminpuolisia vientimahdollisuuksia ja lisää samalla kilpailua. Sopimus on todettu todella tärkeäksi Euroopan ja myös Suomen kilpailukyvylle.
Samalla edistetään yhteisiä arvoja ja kestävää kehitystä, jotta muun muassa Amazonin sademetsien tuhoa ja metsäkatoa saadaan hillittyä.
Etelä-Amerikassa nähdään markkinoita eurooppalaisille korkean jalostusasteen tuotteille. Euroopan markkinoille puolestaan on luvassa esimerkiksi enemmän argentiinalaista ja brasilialaista lihaa.
Juuri liha on noussut koko sopimuksen kipukohdaksi. Suurin pelko on, että Eurooppaan syntyy kahden standardin markkinat: toisaalla tiukat EU-vaatimukset antibioottien ja hormonien käytöstä, eläinten hyvinvoinnista, ympäristönsuojelusta, lannoitteista ja torjunta-aineista – toisaalta brasilialainen halpa, massatuotettu liha, jonka tuotantotavat ja -kustannukset ovat toista luokkaa.
Tuotantoon tutustuminen paikan päällä syvensi ymmärrystä maan valtavaan maataloustuotantoon.
Tuotantokapasiteetti on hyvin jakautunutta hallintoa myöten, paikalliseen tuotantoon keskittyvillä perhetiloille on kokonaan eri ministeriö kuin jättimäiselle kaupallisille toimijoille, jotka suuntaavat tuotannon vientimarkkinoille.
Useat tilat ovat viime vuosina panostaneet vastuullisuuteen ja kestävyyteen tavalla, joka muistuttaa eurooppalaisia standardeja. Todennäköisesti nämä suuret tilat tulevat viemään lihaa Euroopan markkinoille vapaakauppasopimuksen ehdoilla, EU:n tuotantostandardeja noudattaen.
Osa suuremmista tiloista siis erikoistunee EU:n vientimarkkinoille EU-Mercosur-sopimuksen myötä.
Hyvä uutinen on siis se, että tuotantovaatimuksien saralla meille päin tuleva liha näyttäisi olevan pelättyä laadukkaampaa. Huono uutinen on se, että brasilialaisen mittakaavan ja matalien tuotantokustannusten ansiosta lihaa voidaan tuottaa vastuullisestikin huomattavasti halvemmalla kuin Euroopassa. Se painaa väistämättä meidän tuottajiamme ahtaalle.
Toki myös epäilykset vastuullisuuden tasosta säilyvät edelleen, sillä esimerkiksi antibioottien käytön suhteen en tutustumismatkalla saanut kunnon vastausta useista tiedusteluistani huolimatta.
Maataloustuotannon kirjo Brasiliassa on myös hyvin laaja ja kauppasopimuksen tarkkoja vaikutuksia on vaikea ennakoida.
Brysselissä tuleekin keskittyä siihen, miten valvontamekanismit saadaan riittävän tarkoiksi, ettei sisämarkkinoillemme pääse tuotteita, jotka eivät täytyä EU:n vaatimuksia. Tämänhetkiset komission esitykset eivät ole riittäviä.
EU on tunnettu kauppasopimuksistaan ja vientivetoiselle Suomelle se on myös yksi EU-jäsenyyden tärkeimmistä asioista.
Erityisesti tällaisena aikana, kun globaali tasapaino on muutoksen tilassa. Kiinan pyrkimykset toiseksi suurvallaksi ja Yhdysvaltojen vastareaktio näkyvät jokaisella mantereella. Taistelu vaikutusvallasta eri puolilla maailmaa on kovaa.
EU:n sisämarkkina on yksi merkittävimmistä maailmassa ja juuri kauppasopimukset ovat keino, jolla pystymme lisäämään vaikuttavuuttamme eri puolilla maailmaa.
Tästäkin syystä vapaakauppasopimus olisi erittäin merkittävä, sisäänpäin kääntymisen aikana. Hinnalla millä hyvänsä sitä ei kuitenkaan pidä hyväksyä. Eurooppalaisen ja suomalaisen ruuan ja lihantuotannon tulevaisuus on turvattava ennen hyväksymisnapin painamista.