Uudistaa vai jarruttaa?
Kohta 100-vuotias Suomi tarvitsee juuri nyt uskallusta uudistua ja investoida uuteen. Tämä tarkoittaa palveluita turvaavia reformeja sekä hallinnon ja toimintatapojen uudistamista.
Toimintatapojen uudistamisen ydintä ovat muun muassa liian tiukan sääntelyn purkaminen, digitalisaation täysi hyödyntäminen ja kokeilukulttuurin edistäminen.
Tarvitsemme uudistavaa ja uteliasta asennetta. Erityisesti meidän päättäjien on kysyttävä itseltämme, toimimmeko työssämme edelläkävijöinä ja rohkeina uudistajina vai epäilijöinä ja uudistusten jarrumiehinä?
Maakuntauudistuksen myötä Suomi siirtyy kohti eurooppalaista ja pohjoismaista hallintomallia. Se perustuu kolmiportaisuuteen kunta–maakunta–valtio.
Uudistuksen myötä voimme toteuttaa nykyistä paremmin läheisyysperiaatetta tarkoittaen sitä, että päätökset tehdään sillä tasolla, mitä päätöksenteko koskee.
Kaikkia kansalaisia koskevat päätökset tehdään eduskunnassa, alueen asukkaita ja yhteisöjä koskevat päätökset maakunnissa ja kuntalaisia koskevat päätökset kunnissa.
Jatkovalmistelussaan hallituksen on arvioitava, kuinka laajasti se on valmis antamaan itsehallintoa maakunnille.
Kysymykset muun muassa maakuntien verotusoikeudesta ja taloudellisesta päätösvallasta, valtion ohjauksen tasosta ja sisällöstä, oman toimintansa järjestämisestä sekä oikeudesta päättää tehtäväkentästään ovat maakuntakeskustelun ydintä.
On huolehdittava siitä, että kunnat ja maakunta eivät hoida samaa tehtävää ja ettei niiden välille tule huonoa kilpailuasetelmaa.
Maakunnilla on oltava kuitenkin väljyyttä hoitaa tehtäviinsä sidoksissa olevia alueellisia tehtäviä. Kunnan ja maakunnan rajapintaa, yhteistyötä ja samaan suuntaan toimimista on syytä pohtia jokaisessa kunnassa ja kaikissa maakunnissa.
On huolehdittava siitä, että kunnat ja maakunta eivät hoida samaa tehtävää.
Tässäkin on syytä todeta, että ihmisten perusoikeuksien ja palveluiden kannalta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on kokonaisuuden ykkösasia.
Sote on myös mittaluokaltaan, esimerkiksi henkilötyövuosilla mitattuna, noin kaksikymmenkertainen verrattuna muihin maakunnille siirtyviin tehtäviin.
Käsissä oleva uudistus koskettaa reilusti yli 200 000 työntekijää. Suuri uudistus on suuri myös ihmisen mitassa.
Moni sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä, Ely-keskuksen tai maakuntaliiton työntekijä pohtii, että miten sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa juuri minun työhöni. Onkin välttämätöntä, että henkilöstö on maakunnissa aidosti tekemässä muutosta ja vaikuttamassa työnsä sisältöihin.
Kunta- ja uudistusministerinä toivon, että keskustelu käsissä olevista uudistuksista ei olisi vain laatikkoleikkiä ja omista poteroista kiinni pitämistä.
Enemmän kaipaan keskustelua siitä, miten valmistelussa olevat reformit vahvistavat palveluita, sujuvoittavat julkista hallintoa ja kiihdyttävät Suomen uudistumista.
Kohta 100-vuotias Suomi odottaa, että emme jätä sitä pulaan, vaan teemme uudistukset, joihin hallitusohjelmassa olemme sitoutuneet.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja ja kunta- ja uudistusministeri