Keskittäminen on aina ollut SDP:n ja kokoomuksen liima

Viimeisten viikkojen aikana on vimmaisesti pohdittu, millainen hallituspohja Suomeen vaalien jälkeen syntyy.

Mieluisia kumppaneita on gallupien lisäksi kyselty erilaisin mielipidetiedusteluin kunkin puolueen aktiiveilta.

Hallituspohjan ratkaisee luonnollisesti ensi sijassa vaalitulos, mutta myös hallitusohjelmaneuvottelut, joissa otetaan puolueiden tavoitteista mittaa ja sovitetaan ideologisia eroja yhteen poliittisiksi kompromisseiksi.

Erojen lisäksi tärkeää on, että ohjelman pohjaksi löytyy merkittäviä tavoitteita, jotka yhdistävät hallituspuolueita – sellaisia yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka ajavat puolueita yhteen ja jotka muodostavat hallituksen linjan ja liiman hallituspuolueiden välille.

Usein auttaa, jos hallituspuolueet kokevat näiden yhdistävien asioiden erottavan niitä oppositiossa olevista puolueista.

Sipilän hallituksessa tämän punaisen langan voi sanoa olleen työllisyys ja työllisyyteen liittyvät toimet laajasti.

Työllisyysasteen nosto ajoi kolmea hallituspuoluetta alusta asti yhteen ja siihen liittyvistä keinoista löytyi riittävä yksimielisyys hallitusohjelman pohjaksi.

Punamultapohjan eli keskustan ja SDP:n varaan rakentuvien hallitusten liima on ollut pohjoismainen hyvinvointivaltio ja sen rakentamiseen liittyvät suuret kansalliset uudistukset, kuten kansanterveyslaki ja peruskoulu-uudistus.

Puolueita yhdistää köyhän asia, vaikka keskusta onkin selvästi perusturvapuolue siinä missä SDP vannoo edelleen ansiosidonnaisen turvan nimeen.

Sen sijaan alueellisessa ajattelussa keskusta on ylhäisessä yksinäisyydessään. Meille on tärkeää, että elämänedellytyksiä on myös kehäkolmosen ulkopuolisessa Suomessa.

Koko maan asia on keskustaa selvästi muista suurista puolueista erottava tekijä.

Emme lähtökohtaisesti hyväksy sitä, että ihmisiä ja yrityksiä lähdetään yhteiskuntapolitiikan keinoin keskittämään tietyille alueille.

SDP:n ja kokoomuksen välisenä liimana sinipunahallituksissa onkin jo pitkään ollut yhtenevät ajatukset aluekehityksestä.

Molemmat puolueet uskovat suuruuden ekonomiaan myös ihmisten asuinpaikan ja yritystoiminnan suhteen.

Puolueilla on takana useita yrityksiä uudistaa suomalaista kuntakenttää kohti suurkuntia.

Nyt sekä SDP että kokoomus ovat julkaisseet omat sote-mallinsa nykyhallituksen soten kaaduttua.

SDP:n malli on hyvin lähellä keskustan mallia, mutta heidän 18:sta sote-kuntaansa ei saa kutsua maakunniksi eikä maakunnille saa antaa lisää tehtäviä.

Toisaalta kunnat voivat jatkaa sote-palvelujen tuottajina, eli suurten kaupunkien asemaan SDP:n malli ei välttämättä toisi mitään muutoksia.

Kokoomus julkaisi mallinsa, joka ei itse asiassa ole malli ensinkään. Puolue toteaa, että sote-palveluita voidaan kehittää nykyiseltä pohjalta vahvoihin kuntiin tukeutuen.

Mikäli SDP ja kokoomus lähtisivät vaalien jälkeen neuvottelemaan yhteisestä ohjelmasta, liima löytyisi jälleen kerran keskittävästä politiikasta – siitä, että Suomea voidaan rakentaa muutaman kasvavan kaupungin varaan.

Se toimii sinipunavoimia yhteenajavana ideologiana myös siitä syystä, että keskusta on Suomen kehittämisestä täysin eri mieltä.

Kirjoittaja aloittaa keskustan eduskuntaryhmän pääsihteerinä 1.4.