On vastausten aika, Orpo ja Purra
Suomalaisen politiikan ”mannerlaatta-asioita” on viime kuukausina ollut oikeiston lähentyminen.
Perustavanlaatuisesti toisiaan hylkineet kokoomus ja perussuomalaiset ovat johtoaan myöten rakennelleet jo seuraavaa hallitustakin – vaikka vaaleihin on vielä puolitoista vuotta aikaa.
Kun oikeisto jo nyt virittelee valtapoliittista yhteistyötä, on perusteltua kysyä vaihtoehdon perään myös linjan ja asioiden osalta.
Ennen muuta äänestäjillä on oikeus saada vastauksia.
Se tiedetään, että kokoomus ajaa voimallista ihmisten, palvelujen ja työpaikkojen keskittämispolitiikkaa. On aina ajanut.
Kesäkuussa kokoomus oli puheenjohtaja Petteri Orpon johdolla kaatamassa sote-uudistuksen. Se olisi vaarantanut vakavalla tavalla ihmisten lähi- ja peruspalvelut.
Perussuomalaisten linjasta on epäselvyyttä. Ainakaan perussuomalaiset eivät ole irtaantuneet kokoomuksen keskittämispolitiikasta.
Tukeeko puolue siis kokoomusta tässä asiassa? Jos ja kun näin on, se on hätkähdyttävä tieto.
Puheenjohtaja Riikka Purran olisi paikallaan pikaisesti selventää puolueensa linjaa. Lähi- ja peruspalvelujen tulevaisuus ja koko Suomen kehittäminen ovat tulevien aluevaalien pääkysymykset.
Talouspolitiikassa kokoomus ja perussuomalaiset tuntuvat olevan kaikkein selvimmin lähimpänä toisiaan.
Oikeisto on kyllä tukenut korona-ajan politiikkaa, jossa myös Suomessa on muun läntisen maailman tavoin jouduttu ottamaan velkaa.
Velkaa on otettu, jotta vältyttäisiin pysyvältä suurtyöttömyydeltä ja laajamittaiselta yritysten konkurssiaallolta.
Nyt kokoomus ja perussuomalaiset kuitenkin arvostelevat jyrkin sanankääntein valtion ensi vuoden budjettia. Henki on, että heinäsirkat tulevat.
Kahtiajakoa ei saa päästää jylläämään.
On totta, että velkaa joudutaan ottamaan myös ensi vuonna. Budjetti on alijäämäinen.
Suomi on kuitenkin edelleen poikkeustilanteessa. Korona on väistymässä, mutta ei ole vielä ohi. Yhteiskunnalliset seuraukset tulevat osin viiveellä hoidettaviksi.
Budjettiriihessä olisi teoriassa voitu toimia kokoomuksen ja perussuomalaisten vaatimalla tavalla, eli karsia menoja alijäämän verran.
Siitä olisi kuitenkin vääjäämättä seurannut kaksi asiaa.
Taloudessa virinneen myönteisen kehityksen tyrehtyminen alkuunsa sekä heikompiosaisilta leikkaaminen. Ihmisten palveluihin ja etuuksiin – hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen – olisi jouduttu kovalla kädellä kajoamaan. Muualta ei sellaisia rahoja löydy.
Tässä on iso ero keskustaan ja hallituksenkin politiikkaan.
Suomi pitää saada kasvuun, mutta vieläkin tärkeämpää on pitää jokainen suomalainen ja koko maa mukana. Kahtiajakoa ei saa päästää jylläämään.
Tämä ei tarkoita, etteikö velka huoleta myös keskustaa. Totta kai huolettaa, samalla tavalla kuten monia tavallisia suomalaisia.
Olennaista kuitenkin on, että velka saadaan pidemmällä aikavälillä hallintaan.
Oikeistolta on eduskunnan ensi viikon budjettikeskustelussa oikeus odottaa vastausta myös äkkiseltään mahdottomalta kuulostavaan yhtälöön: isoihin menoleikkauksiin, isoihin veronalennuksiin ja isoihin menonlisäyksiin.
Näitä kaikkia yhtäaikaisesti sekä kokoomus että perussuomalaiset ovat vaatineet.
Sellaisella politiikalla tulisi nopeasti hukan sijaan karhu vastaan.