Ksylitolin runsas käyttö saattaa lisätä sydänkohtauksen riskiä – lääkäri kehottaa vielä malttiin
Tuoreiden tutkimusten mukaan ksylitolin runsaalla käytöllä saattaa olla yhteys kohonneeseen sydän- ja verisuonisairauksien riskiin.
Euroopan kardiologisen seuran (ESC) vuosikokouksessa julkistettiin viime viikolla kolmen tutkimuksen tulokset, joissa veren korkea ksylitolipitoisuus yhdistettiin kohonneeseen riskiin kokea vakava sydän- ja verisuonitapahtuma kuten kuolema, sydänkohtaus tai aivoinfarkti. Myös makeutusaine erytritolista saatiin samanlaisia tuloksia.
Tutkijat tarkastelivat kahta tutkimusaineistoa, joissa oli yhteensä 17 710 osallistujaa. Ihmisiä, joilla oli veressään korkein ksylitolipitoisuus, verrattiin niihin aineiston osallistujiin, joilla pitoisuus oli alhaisin.
Tutkijat havaitsivat, että korkeimman ksylitolipitoisuuden neljänneksellä oli huonompi sydän- ja verisuonisairauksien ennuste kuin alhaisimman pitoisuuden neljänneksellä.
Mitä korkeampi veren ksylitolipitoisuus oli, sitä korkeampi oli myös riski. Vaikutus havaittiin riippumatta muista riskitekijöistä kuten tupakoinnista tai korkeasta verenpaineesta.
Suomessa täysksylitolin suositeltu päiväannos on vähintään viisi grammaa. Vielä ei voi sanoa, miten paljon se on verrattuna tutkimuksissa tarkasteltuihin ksylitolipitoisuuksiin. ESC:n kokouksessa esitellyissä tiivistelmissä ei ollut tarkkoja pitoisuuslukuja, eikä tutkimuksia ole vielä julkaistu vertaisarvioituina.
Tulokset eivät tulleet täytenä yllätyksenä Turun yliopiston kardiologian professorille Tuomas Kiviniemelle. Aiemmissa tutkimuksissa oli nimittäin jo havaittu, että ksylitoli voi lisätä hyytymistä verihiutaleissa.
Kiviniemi kuitenkin tähdentää, ettei tuloksista voi vielä vetää rajuja johtopäätöksiä.
– Jos syö yhden purukumin, niin onko sillä mitään käytännön merkitystä? Nostaako se ksylitolipitoisuuksia niin paljon? Siihen meillä ei ole vastausta, ja on hyvin epätodennäköistä, että nostaisi, hän sanoo.
Kiviniemen mukaan havaittu riskin lisääntymä ei myöskään ollut erityisen suuri. Aineisto oli jaettu kahteen kohorttiin, joista toisessa riski kasvoi korkeimman ksylitolipitoisuuden neljänneksessä 57 prosenttia kuuden vuoden aikana. Toisessa kohortissa riski taas kohosi 18 prosenttia 30 vuoden seurantajakson aikana.
Kiviniemen mukaan tulokset ovat samansuuntaiset, sillä kohorttien osallistujilla oli erilaiset riskiprofiilit.
– Nämä ovat tosiaan luonteeltaan havainnoivia löydöksiä. Näiden perusteella ei voi tehdä suositusta käytöstä tai käyttämättä jättämisestä, hän toteaa.
Jotta yhteydestä pääsisi varmuuteen, tarvittaisiin Kiviniemen mukaan satunnaistettu koe, jossa puolet koehenkilöistä saisi ksylitolia ja loput lumelääkettä.
– Tekeekö joku sellaisen tutkimuksen, se on hyvä kysymys. Siihen pitäisi saada jostain rahoitus, ja voi olla, ettei ainakaan näillä firmoilla, jotka ksylitolia käyttävät, välttämättä sellaista intressiä ole, Kiviniemi sanoo.
Kiviniemen mukaan suomalaiset saavat ksylitolia lähinnä purukumista ja pastilleista. Niissä sitä käytetään runsaasti, koska ksylitoli vähentää kariesta suussa. Erytritolilla taas makeutetaan erilaisia sokerittomia tuotteita.
Kiviniemi huomauttaakin, että vaikka terveysriski varmistuisi, takaisin sokeriin siirtyminen johtaisi omanlaisiinsa terveysongelmiin.
– Eli ei ole välttämättä ihan simppeli asia miettiä, mikä siinä olisi kokonaisterveyden kannalta järkevämpää, hän sanoo.