Väitös: Lapsen hoitamaton suu on hälytysmerkki kaltoinkohtelusta
Lapsen suunterveyden ja kaltoinkohteluriskin välillä on selvä yhteys, osoittaa erikoishammaslääkäri Heikki Alapullin tuore väitöstutkimus.
Alapullin mukaan heikko suunterveys voi toimia varhaisena signaalina lapsen haavoittuvasta tilanteesta, mutta ammattilaisten valmius puuttua tilanteeseen on vielä puutteellinen.
Tutkimuksessa tarkasteltiin suunterveyden ja kaltoinkohteluriskin yhteyttä kahdesta näkökulmasta.
Sikiöaikana buprenorfiinille eli pitkävaikutteiselle opioidille altistuneiden, korkean kaltoinkohteluriskin lasten suunterveys oli kolmevuotiaana heikompi kuin verrokeilla. Näiden lasten vanhemmat osallistuivat harvemmin hampaiden harjaukseen, ja perheiden suunterveyspalveluiden käyttö oli vähäisempää kuin verrokkiryhmässä.
Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin nukutushammashoidossa olleiden lasten kaltoinkohteluriskiä BCAP-mittarilla. BCAP on mittari, jonka tarkoituksena on arvioida lapsen kaltoinkohtelun riskioloja ja perheen vointia.
Kyselyn tulos ylitti 21 prosentilla vanhemmista riskirajan. Osuus oli merkittävästi suurempi kuin aikaisemmissa kotimaisissa tutkimuksissa havaittu.
– Erikoissairaanhoitoon on tullut viimeisen viiden vuoden aikana enenevissä määrin hoitoon terveitä lapsia, joiden hammashoito vaatii nukutusta, Uudessa lastensairaalassa työskentelevä Alapulli kertoo tiedotteessa.
Alapullin mukaan viime vuonna HUSissa lapsille tehtiin yli 2600 hammashoitotoimenpidettä yleisanestesiassa. Suurin osa näistä lapsista on alle kouluikäisiä ja heillä on muun muassa hammasperäisiä infektioita.
Suun terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat työssään lapsia, joilla on kohonnut riski tulla kaltoinkohdelluksi. Tutkimus osoitti, että koulutus ja toimintakäytännöt eivät aina mahdollista varhaista puuttumista.
Vain neljäsosa ammattilaisista oli saanut lapsen kaltoinkohtelun tunnistamiseen liittyvää koulutusta perusopinnoissaan. Lisäkoulutusta aiheesta ilmoitti saaneensa kolmasosa vastaajista.
43 prosenttia oli joskus epäillyt työssään kaltoinkohtelua, mutta vain puolet vastaajista oli tehnyt lakisääteisen lastensuojeluilmoituksen.
Fyysisen pahoinpitelyn epäilyistä ainoastaan 12 prosenttia johti lainmukaiseen ilmoitukseen poliisille ja lastensuojeluun.
– Suun terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä asemassa lapsen hyvinvoinnin tukemisessa. Suunterveyden ongelmat voivat paljastaa laajempia perheen haasteita, ja varhainen havainto voi käynnistää oikea-aikaisen tuen, toteaa Alapulli.
– Jotta riskilapset tunnistettaisiin tehokkaammin, tarvitaan kaltoinkohtelun tunnistamiseen liittyvän koulutuksen vahvistamista sekä perus- että täydennyskoulutuksessa.