Käsirautojen käyttö hämmentää Tuusulan mopotapauksessa – millaiset ohjeet poliisilla on?

Kotimaa

Tuusulassa mopopojan pysäytys on herättänyt monia kysymyksiä poliisin toiminnasta. Poika laitettiin käsirautoihin sen jälkeen, kun yksin tunnustuksettomalla autolla liikkunut poliisi oli pysäyttänyt hänet.

STT kysyi Poliisihallitukselta, millaisia ohjeita poliisilla on vastaaviin tilanteisiin.

Poliisihallituksen valvonta- ja hälytystoiminnan vastuualueen esimies, poliisiylitarkastaja Sami Hätönen vastasi kysymyksiin sähköpostitse kiireisiinsä vedoten. Hän kommentoi asiaa yleisellä tasolla.

Hätönen kertoi, että käsirautojen ja muiden sidontavälineiden käyttö perustuu poliisilakiin. Lain mukaan välineillä saa rajoittaa ihmisen liikkuma- tai toimintavapautta, jos se on välttämätöntä esimerkiksi karkaamisen estämiseksi tai uhkaavan väkivallan torjumiseksi.

Sitomista ei kuitenkaan saa jatkaa pitempään kuin on välttämätöntä. Se ei myöskään saa aiheuttaa ihmiselle vaaraa tai tarpeetonta kipua.

Hätösen mukaan poliisi kohtaa työssään niin paljon erilaisia tilanteita, ettei niihin kaikkiin voi antaa toimintaohjeita etukäteen. Siksi on käytettävä paljon tapauskohtaista harkintaa, esimerkiksi tilanteessa, jossa kiinni otettu on loukkaantunut pahoin.

Erityistä ohjetta ei ole myöskään siitä, milloin kädet sidotaan eteen ja milloin selän taakse.

– Pääsääntöisesti käytetään taakse kytkemistä, joka on selvästi varmempi tapa, Hätönen kirjoitti sähköpostivastauksessaan.

Ihminen voidaan joskus kytkeä käsirautoihin pakenemisen estämiseksi silloinkin, kun poliisilla ei vielä ole selvää käsitystä tilanteesta.

– Monesti poliisi joutuu toimimaan alkuvaiheessa hyvin hatarilla tiedoilla ja huomioimaan tilanteen haltuunoton yhteydessä monia erilaisia seikkoja, joista yksi on tietenkin poliisin oma työturvallisuus, Hätönen kirjoitti.

Käsirautoja ja muita voimakeinoja voidaan lain mukaan käyttää myös alaikäiseen. Tässäkin poliisin on käytettävä harkintaa, esimerkiksi ottamalla huomioon ihmisen ikä.

Ensihoidon kutsumisajankohdasta Tuusulan mopoilijalle on liikkunut ristiriitaista tietoa. Keskiviikkona Helsingin poliisilaitos kertoi, että ambulanssi soitettiin seitsemässä minuutissa.

Hätösen mukaan ensihoidon kutsumisesta virkatehtävällä päättää tehtävästä suoritusvastuussa oleva poliisi. Tämä voi yhden partion tehtävällä tarkoittaa partionjohtajaa, monen partion tehtävällä taas tilannejohtajana toimivaa poliisia.

Silti jokaisella tehtävälle osallistuvalla poliisilla on velvollisuus ilmaista ensihoidon tarve ja tilata ambulanssi tarvittaessa.

– Hätäpuhelun tekee kuitenkin lähtökohtaisesti aina se, jolla on parhaat tiedot mahdollisten hoitotoimenpiteiden tarpeessa olevan henkilön tilasta, Hätönen sanoi.

Hätönen kertoi, että hätäpuhelu vie hätäkeskuspäivystäjän riskiarvion vuoksi jonkin verran aikaa. Siksi poliisi ottaa yhteyttä hätäkeskukseen silloin, kun ”se on muiden toimenpiteiden ohella järkevintä ja tarkoituksenmukaisinta”.

Tuusulan tapauksessa syyttäjä selvittää paraikaa, oliko paikalla muita poliiseja kuin tunnustuksettomalla autolla yksin ollut poliisi.

Hätösen mukaan poliisin valvonta- ja hälytystoiminnassa partioidaan lähtökohtaisesti kahden poliisimiehen voimin. Toteutukseen kuitenkin vaikuttavat tehtävien luonne ja käytössä olevat resurssit.

Yksin partiointi on Hätösen mukaan vähentynyt vuosien mittaan, koska työturvallisuusriskit tiedostetaan aiempaa paremmin.

– Vaikka moottoripyöräpoliisit näyttävät partioivan yksin, on heillä kuitenkin yleensä aina tukenaan toinen poliisimoottoripyörä tai poliisiauto. Ne vain eivät erotu liikennevirrasta, koska ovat usein tunnuksettomia, Hätönen kirjoitti.

Valvonta- ja hälytystoiminnassa on Hätösen mukaan myös tehtäviä, jotka voidaan hallitusti hoitaa yhden hengen partiolla.

– Viime kädessä yhden henkilön partioissa on kuitenkin kyse niukkojen resurssien tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta käytöstä.