Hittilääkkeistä paljastui karu varjopuoli – viranomaisilta painava vetoomus
Lihavuuslääkkeiden käytön lopettavat ihmiset palaavat kahden vuoden kuluessa alkuperäiseen painoonsa ja menettävät lääkityksestä saadut hyödyt sydämen terveydelle, kolesterolitasoille ja verenpaineelle.
Tämä käy ilmi ennusteesta, joka pohjautuu laajaan tutkimuskatsaukseen. Löydöksestä uutisoi The Financial Times (FT).
FT:n mukaan tuoreet tulokset vahvistavat näyttöä siitä, miten vaikeaa on ylläpitää merkittävää painonpudotusta ja siihen liittyviä terveysetuja, joita monet saavuttavat käyttäessään Ozempicin, Wegovyn ja Mounjaron kaltaisia lääkkeitä.
Eri maiden asiantuntijat ovatkin toistuvasti huomauttaneet, että terveysviranomaiset tarvitsisivat suunnitelmia niiden miljoonien ihmisten varalle, jotka lopettavat suosittujen lääkkeiden käytön lähivuosina.
Toinen selvityksen kirjoittajista, Oxfordin yliopiston kansanterveyden ravitsemustieteen professori Susan Jebb pitää selvänä, että lihavuuden kaltaista kroonista sairautta on hoidettava myös lääkityksen lopettamisen jälkeen, jos painonpudotuksen hyödyt halutaan säilyttää.
Keskiviikkoiltana BMJ-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen tekijät analysoivat tietoja yli 9 000 ihmisestä 37 eri tutkimuksesta, joissa selvitettiin lääkityksen lopettamisen vaikutuksia.
Osallistujat käyttivät lääkkeitä keskimäärin 39 viikkoa, ja heiltä kerättiin seurantatietoja 32 viikon ajan. Näiden tietojen pohjalta tutkijat laativat ennusteita saadakseen tietää, mikä vaikutus laihdutuslääkkeiden käytön lopettamisella on pidemmällä aikavälillä.
He havaitsivat, että ihmiset laihtuivat lääkehoidon aikana keskimäärin 8,3 kg, mutta he olivat palaamassa alkuperäiseen painoonsa alle 21 kuukaudessa lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Lääkkeitä käyttäneiden saamat hyödyt sydämelle, kolesterolitasoille ja verenpaineelle olivat katoamassa 18 kuukauden kuluessa.
Tutkimuksen laatijoiden mukaan heidän työnsä lopputulokseen saattaa kuitenkin vaikuttaa se, että lähes kolmanneksessa heidän tarkastelemista kokeista oli suuri vinouman riski. Lisäksi tutkijat toteavat, että lääkehoitoa ja elintapaohjausta saaneet ryhmät saattoivat poiketa toisistaan merkittävillä tavoilla, kuten lihavuuden asteen tai liitännäissairauksien yleisyyden osalta.