Auerin veljen mukaan sijaisvanhemmilla oli "erittäin lämpimät, hyvät ja avoimet välit" lapsiin
– En voi ymmärtää, mitä he ovat tarkoittaneet. Heillä ei ollut mitään pelättävää, vastasi Anneli Auerin veli kuulemisessaan torstaina Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.
Häntä pyydettiin kommentoimaan Auerin lasten puheita siitä, että sijaiskodissa vallitsi pelon ilmapiiri. Lapset olivat sijoitettuna veljelle ja tämän vaimolle keväästä 2010 lähtien, kun Auer oli vangittuna epäiltynä miehensä murhasta.
Vuoden 2011 loppupuolella kolme nuorinta lasta alkoi kertoa isänsä murhasta, saatananpalvonnasta sekä heihin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Auer ja hänen entinen miesystävänsä tuomittiin vuonna 2013 Turun hovioikeudessa vuosien vankeuteen lapsiin kohdistuneista rikoksista.
Viime vuonna korkein oikeus purki tuomion pääosin.
Auerin lapset ovat aikuistuttuaan kertoneet, että kertomukset seksuaalisesta väkivallasta olivat sepitettä ja että sijaisperheessä heitä painostettiin valehtelemaan. Valtakunnansyyttäjä päätti tämän vuoden alussa jatkaa syytteiden ajamista uudessa oikeudenkäynnissä.
Auerin veljen mukaan hänellä ja hänen vaimollaan oli ”erittäin lämpimät, hyvät ja avoimet välit” lapsiin. Hän kiisti lasten puheet ankarasta kurista.
– Säännöt olivat normaalia normaalimpia.
Lapset ovat puhuneet muun muassa kello kuuden nukkumaanmenoajasta. Auerin veljen mukaan lasten piti mennä nukkumaan aikaisintaan yhdeksältä. Kotiin tullessa lasten piti vaihtaa vaatteet hänen mukaansa mukavuuden takia.
Lasten mukaan he eivät saaneet sijaiskodissa käydä suihkussa. Auerin veli sanoi, että sääntö johtui syylistä ja siitä, että lapset eivät suostuneet käyttämään koulussa suihkusandaaleja.
Lasten kertoman rankaisemisen hän kiisti.
– Rangaistuksia oli verrattain harvoin. En muista sellaista. Eiköhän jokaisessa perheessä ole säännöt.
Vanhin tytär asui sijaisvanhempien luona vain muutaman kuukauden ja muutti pois jo kesällä 2010 ollessaan 12-vuotias. Tytär kertoi aiemmin omassa kuulemisessaan, kuinka joutui sijaisvanhempien silmätikuksi.
– Jo silloin he sanoivat, että olen valehtelija, ja jos itkin, sanottiin, että vain teeskentelen. Kiusaaminen meni niin pahaksi, että uskalsin sanoa siitä sosiaalityöntekijälle ja pääsin sieltä pois, tytär sanoi.
Auerin veljeltä kysyttiin monta kertaa pois muuttamisesta. Hän sanoi, ettei muista, mistä se johtui ja että hänen vaimonsa tietää asiasta paremmin. Hän puhui epämääräisesti käytöshäiriöstä, trauman purkamisesta ja siitä, että tyttö olisi kontrolloinut nuorempia sisaruksiaan.
– Vaikea selittää, jos joku kontrolloi joitain ihmisiä. Ei se välttämättä ole sanoitettavissa oleva asia.
Auerin veljen mukaan hän ja hänen vaimonsa eivät alun perin olisi halunneet ottaa lapsia heille asumaan. Hän sanoi Auerin ”painostaneen ja syyllistäneen” asiassa.
Lasten asuttaminen oli hänen mukaansa ”järkyttävä elämänmuutos” lapsettomalle pariskunnalle. Hän sanoi, että vaimo ”pakotettiin” jäämään kotiin lasten kanssa.
Auerin veljeltä kysyttiin useamman kerran rahasta. Oikeudenkäynnissä on esitetty mahdollisuus, että sijaisvanhemmat halusivat pitää lapset huostassaan rahan takia. Hän sanoi, että vuonna 2011 korvaus oli 5 637,90 euroa. Hän puhui epäselvästi, eikä istunnossa käynyt ilmi, oliko kyseessä kuukausikohtainen summa.
Hän ei vastannut kysymykseen, kuinka paljon korvaus nousi seuraavina vuosina.