Lukijalta: EU on ulkoistanut tulevaisuutensa
Kahden viime vuosikymmenen aikana EU-maiden talous on käytännössä lähes pysähtynyt, kun taas Kiina ja Yhdysvallat ovat kasvaneet vauhdilla. Euroopan globaali vaikutusvalta on hiipunut.
Yhdysvallat menestyy, koska se osaa nopeasti muuttaa tutkimustulokset teknologiaksi, kun taas Kiina investoi massiivisesti infrastruktuuriin, tekoälyyn ja teollisuuteen – usein vahvan valtion tuen turvin.
Euroopan hidasta kasvua selitetään usein liiallisella sääntelyllä; sosiaaliturvajärjestelmillä, jotka eivät kannusta työntekoon; hallitsemattomalla maahanmuutolla sekä väestön ikääntymisellä.
Todellinen ongelma on kuitenkin rakenteellinen: teollisuuden, työpaikkojen, päästöjen ja jopa strategisten kyvykkyyksien pitkäaikainen ulkoistaminen autoritaarisiin valtioihin. Käytännössä jo 40 vuoden ajan saastuttava teollisuus on siirretty Kiinaan ja energiantuotanto Venäjälle.
Vielä huolestuttavampaa on modernin yhteiskunnan digitaalisen selkärangan – datanhallinnan ja tekoälyn kehityksen – ulkoistaminen Yhdysvaltojen ja Kiinan suuryrityksille.
Nykyään suurin osa Euroopassa käytettävistä pilvipalveluista toimii ulkomaisten lakien alaisuudessa, mikä tekee kansalaisista ja yrityksistä haavoittuvia ulkopuoliselle kontrollille.
Ehkä kriittisin riippuvuus liittyy puolustukseen: EU:n uskottava sotilaallinen pelote on käytännössä ulkoistettu Yhdysvalloille. Jopa suorat keskustelut Venäjän kanssa on ulkoistettu USA:lle ja Kiinalle.
EU-maat ovat keskittyneet palvelutalouden kehittämiseen, jossa suuri osa työstä tapahtuu toimistoissa tietokoneilla – laitteilla, jotka on valmistettu Kiinassa ja ohjelmistoilla sekä pilvipalveluilla, jotka on kehitetty Yhdysvalloissa.
Vaikka Eurooppa investoi voimakkaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen, se ei onnistu kaupallistamaan omia innovaatioitaan oman teollisuutensa avulla. Sen sijaan nämä teknologiat ruokkivat Kiinan teollisia ekosysteemejä – tehtaita, jotka voidaan kriisitilanteessa muuntaa sotatarviketuotantoon.
Paradoksi on ilmeinen: Eurooppa maksaa autoritaarisille valtioille siitä, että ne valmistavat älypuhelimia, autoja, aurinkopaneeleja ja muita tuotteita – käyttäen Euroopassa alunperin kehitettyä teknologiaa.
Patentit ja sopimukset eivät tarjoa suojaa maissa, joissa oikeusvaltio ei toteudu. Sodan aikana ratkaisevaa on teollinen kapasiteetti ja pääsy perusmetalleihin sekä kriittisiin raaka-aineisiin.
Tieteelliset innovaatiot ja digitaaliset tiedostot voivat ylittää rajat hetkessä. Teollisuuslaitokset ja osaava työvoima eivät. Vaikka palvelutalous kasvaa, fyysiset tuotteet ovat edelleen välttämättömiä – virtuaaliset tuotteet eivät ruoki, majoita tai paranna ihmisiä.
Euroopan on toimittava. Palautettava teollisuus- ja ohjelmistotuotanto EU:n alueelle. Tuettava yrittäjyyttä, automaatiota ja robotiikkaa.
Hyödynnettävä huippuluokan koulutusjärjestelmää osaavan työvoiman tuottamiseksi. EU:n laaja sisämarkkina tarjoaa valtavan potentiaalin innovaatioiden, teollisuuden ja liiketoiminnan skaalaamiseen.
Hyvinvointi perustuu rahan kiertoon – kun kauppa käy, myös julkiset palvelut kukoistavat, koska ne saavat osansa rahan vaihtaessa omistajaa. Jos rahankierto hidastuu, niin siitä seuraa säästökuuri. Kiinan valuuttapolitiikka, valtiontuet ja pitkät työpäivät tekevät reilusta kilpailusta lähes mahdotonta.
Euroopan teollisuuden suojaaminen edellyttää älykästä strategista tullipolitiikkaa ja lainsäädäntöä, joka tähtää tuotannon palauttamiseen EU:n alueelle.
Eurooppa tarvitsee rohkean, integroidun strategian – yhdistäen teollisuuden elvytyksen, digitaalisen suvereniteetin ja osaavan työvoiman kehittämisen. Tavoitteena tulee olla kilpailukykyn palauttaminen ja tulevaisuuden turvaaminen.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/