Mikä selittää SDP:n ylivoimaa? – Tutkijat ruotivat gallupmenestyksen syyt

Politiikka

Oppositiopuolue SDP:n huikea gallupjohto tuskin kestää eduskuntavaaleihin saakka, arvioivat Suomenmaan haastattelemat politiikan tutkijat.

Suomessa on nähty vastaavia nousukiitoja ennenkin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että vaaleja kohti mentäessä korkeatkin kannatuslukemat tasaantuvat, sanoo yliopistonlehtori Kimmo Elo Itä-Suomen yliopistosta.

Elon mukaan syynä tähän on se, että mitä lähempänä vaalit ovat, sitä enemmän oppositioltakin vaaditaan aitoja vaihtoehtoja ajankohtaisiin kysymyksiin.

– Kun oppositiopuolueet joutuvat ottamaan niihin kantaa, kääntyy kannatus usein laskuun, Elo sanoo.

Hänen mukaansa SDP:ltä tullaan vielä vaatimaan ratkaisuja etenkin julkisen talouden ja velkasuhteen hoitamiseen.

 – Edelleen on varsin epäselvää, mitä demarit muuttaisivat, jos he nousisivat valtaan. Heihin alkaa nyt kohdistua painetta, että näkemyksiä pitäisi selventää.

SDP on ponkaissut gallupeissa ylivoimaiseen johtoasemaan. Tuoreimmassa Ylen mittauksessa puolue kellotti 25,6 prosentin kannatuksen. Yhtä korkealla se on ollut lähes 20 vuotta sitten.

Kaulaa toisena tulevaan kokoomukseen on lähes seitsemän prosenttiyksikköä.

Se ei silti vielä takaa mitään seuraavasta pääministeripuolueesta, sanoo valtio-opin tutkijatohtori Aino Tiihonen Tampereen yliopistosta.

Hän muistuttaa, että kaksi vuotta on sangen pitkä aika. Kansainvälisellä kentällä ehtii tapahtua yllättäviä isoja muutoksia, jotka heijastuvat väistämättä myös Suomeen. 

Politiikan keskiössä olevat asiat voivat keikahtaa täysin uuteen asentoon ja vaikuttaa välillisesti myös puoluekannatukseen.

– Yhteiskunnallisia kehityskulkuja on vaikea ennakoida. Siksi sanoisin vain, että kaikkea ehtii kahdessa vuodessa tapahtua, Tiihonen summaa.

Mutta miksi juuri SDP on noussut niin ylivoimaiseksi puolueeksi? Miksi äänestäjien pettymys Orpon hallitukseen kanavoituu nimenomaan demareille?

Elo ja Tiihonen arvelevat sen johtuvan vallalla olevasta diskurssista. Julkista keskustelua hallitsee mielikuva hallituksesta, joka on leikannut sosiaaliturvasta ja hyvinvointipalveluista, mutta tarjonnut samalla hyvätuloisille veronkevennyksiä.

– Hallituksen leikkaukset kohdistuvat nimenomaan sellaisiin palveluihin yhteiskunnassa, joissa SDP on perinteisesti ollut vahva pieni- ja keskituloisten puolustaja. Asetelma suosii heitä, Elo sanoo.

Elon mukaan tyytymättömyys hallituksen säästöihin kanavoituu tällä hetkellä suurimmalle oppositiopuolueelle ilman, että SDP:llä varsinaisesti olisi mitään selkeää vaihtoehtoa. Se on historiallisesti katsottuna hyvin tyypillinen ilmiö.

– Ehkä kuitenkin voi sanoa, että SDP on onnistunut retoriikassaan luomalla tällaista klassista jakoa vasemmiston ja oikeiston välille, Tiihonen arvelee.

Molemmat uskovat, että demarien nousussa näkyy myös vahva voittajan vankkurit -ilmiö. Politiikan tutkimuksessa on havaittu usein psykologinen ilmiö, että äänestäjät haluavat mennä sen puolueen taakse, joka näyttää olevan nousussa.

Ilmiö voittajien vankkureista selittää Elon ja Tiihosen mielestä osaltaan myös sitä, miksi oppositioasetelma ei ole hyödyttänyt vasemmistoliittoa ja vihreitä.

Ylen gallupin mukaan SDP saa tällä hetkellä kannattajia etenkin niistä puolueista.

– Äänestäjät luultavasti ajattelevat, että SDP on kokonsa puolesta uskottavin vaihtoehto johtamaan muutosta. Siksi he siirtyvät sen taakse, Elo miettii.

Tiihosen mukaan ilmiö kertoo siitä, että puolueliikkuvuus on lisääntynyt.

SDP, vasemmistoliitto ja vihreät keräävät hänen mukaansa kannattajia samoista “harkintajoukoista”. Se näkyi myös viimeisimmissä eduskuntavaalitutkimuksissa.

– SDP on onnistunut valjastamaan ajankohtaiset talouskysymykset ja vastakkainasettelun hallituksen kanssa paremmin itselleen. He ehkä näyttäytyvät nyt selkeämmin vaihtoehtona hallituksen politiikalle kuin muut.

SDP:tä on vuosien aikana ehditty pitää moneen kertaan auringonlaskun puolueena. 

Jokin tuntuu kuitenkin muuttuneen. SDP:ssä on taas imua.

Myös puolueen julkikuva vanhojen miesten puolueena on muuttunut. SDP:n kärkinimien joukossa on Eveliina Heinäluoman ja Nasima Razmyarin kaltaisia noin 40-vuotiaita naisia. 

Viime kaudella puolueen puheenjohtajasta Sanna Marinista tuli kansainvälinen rock-ilmiö.

Elo ja Tiihonen eivät usko, että puolueen tämän hetkistä suosiota voisi kuitenkaan enää selittää Marinilla. 

Tiihosen mukaan kyse on normaalista politiikan vuoroveden vaihtelusta. Ajat ja puheenaiheet muuttuvat. Puolueet hyötyvät siitä kulloisenkin tilanteen mukaan.

– Ihmisiä mietityttävät tällä hetkellä paljon, miten leikkaukset vaikuttavat heidän omaan arkeensa. SDP:lle tärkeät teemat ovat taas nousseet keskiöön.

Elo uskoo myös, että pinnalla olevat asiakysymykset ratkaisevat. 

Hän myöntää, että SDP:n julkikuva on nuorentunut, mutta kannatuslukemia selittää hänen mielestään silti enemmmän yhteiskunnallinen ilmapiiri ja pettymys hallituksen politiikkaan.

Elo huomauttaa, että sosiaalidemokratian kriisi on ollut pitkään globaali ilmiö. Eikä se ole mihinkään kadonnut, vaikka SDP nauttiikin Suomessa korkeista kannatuslukemista.

Sosiaalidemokraatit ovat puolustaneet perinteisesti työväestöä, mutta nykyajan pirstaloitunutta työväestöä eivät enää liikauta samat kysymykset kuin ennen.

– Sosiaalidemokraattinen liike ei ole vielä onnistunut tarjoamaan kovinkaan koherenttia ja uskottavaa vastausta näihin kysymyksiin. Se heillä on edessään myös Suomessa.

Entä sitten keskusta? Puolueen kannatus on kyllä ollut nousussa, mutta miksi pettymys Orpon hallitukseen ei kanavoidu samalla tavalla sille?

Tiihosen mukaan tämän hetken kuumimmat ajankohtaiset poliittiset kysymykset eivät samalla tavalla hyödytä keskustaa kuin itsestään.

Keskustan vaihtoehto yhdistää perinteisesti näkemyksiä oikealta ja vasemmalta. SDP pystyy taas asemoimaan itsensä paljon vahvemmin oikeistohallituksen vastavoimaksi. Sen vahva valtti äänestäjistä kilpailtaessa.

– Keskelle asettuminen ei puhuttele tällä polarisaation aikakaudella niin hyvin. Tämä aika nostaa esiin vastakkainasettelua ja ääripäitä, Tiihonen miettii.

Elon mukaan keskustalla ei myöskään ole hirveästi pelivaraa oikealla, jossa kokoomus on onnistunut vakiinnuttamaan kannatuksensa uskottavana valtiohoitajapuolueena.

– Keskustalla on edelleen aika voimakas haja-asutusalueiden puolustajan leima, eivätkä he ole toistaiseksi kyenneet luomaan sellaista uskottavaa vaihtoehtoa tämän hetken isoihin kysymyksiin, jotka liikuttaisivat isoja äänestäjäjoukkoja.