Kirjat | Maaseutuväestön sivistyshistoriasta paljastuu vähän puhuttu ekologinen puoli
Kun satakunta nuorta protovihreää patosi ojaa Koijärvellä, opiskeli kaksi tuhatta keskustanuorta ekologiaa.
Juha Kuisman sanoittama ajankuva vuodesta 1979 on hyvä esimerkki Maaseudun Sivistysliitosta voimallisimmillaan. Liitto on vastannut aikansa suuriin kysymyksiin tarjoamalla syvällisempää tietoa ja mahdollisuuden omaehtoiselle sivistymiselle.
Eräs tärkeimmistä teemoista liiton historiassa onkin juuri ihmisen, maan ja luonnon suhde, unohtamatta, että taustalla vaikuttaa alkiolaisesta ihmiskäsityksestä kumpuava visio sivistyvästä, yhteiskuntaa kehittävästä ihmisestä.
Tietokirjailija Kuisman teos Juuret huomisessa – Maaseudun Sivistysliiton historiaa 75 vuoden ajalta (Maaseudun Sivistysliitto 2024) käy läpi Maaseudun Sivistysliiton (MSL) historiaa kattavasti 1940-luvulta 2020-luvulle.
Vaiheista ja toiminnasta kertomisen lisäksi teos käy jatkuvaa vuoropuhelua toiminnan takaa löytyvien periaatteiden ja filosofioiden kanssa. Sivistysliiton nimellä kulkevan järjestön on pitänyt usein perustella olemassaoloaan, kun vaikeasti mitattavissa olevaa työtä sivistyksen eteen on tehty samalla, kun on pitänyt voida osoittaa rahoittajille työn olleen tarvittavilla mittareilla tuloksekasta.
Vahvoja sivistysajattelijoita liitosta onkin löytynyt. Harva pystyi sanomaan vastaan, kun puheenjohtaja (1967–1982) Jaakko Numminen tai toiminnanjohtaja (1991–1998) Seppo Niemelä perusteli kansansivistystyön ja ihmisen itsekasvatuksen tärkeyttä.
Kuisma selittää liiton tarkoitusta sen nimestä löytyvien termien eli maaseudun, sivistyksen ja liiton kautta. Loppuluvussa myös liiton vuosien 2015–2021 puheenjohtaja Pekka Perttula purkaa nimen pienempiin osiin, tosin neljään osaan, jotka ovat maa, seutu, sivistys ja liitto. Perttulan mukaan ne merkitsevät ”erikseen paljon mutta yhdessä vielä enemmän”.
Maaseudun Kuisma kuvaa olevan alue, jossa erityisesti luonnon prosessit kuten vuodenkierto määrittävät elämismaailmaa. Omana ilmiökokonaisuutenaan maaseudun käsite on kehittynyt siksi, että on syntynyt kaupungin käsite. Ennen kaupunkeja maaseudun käsite ei ollut mielekäs tai mahdollinen. Maaseudulta löytyy jotain, mitä kaupungeissa ei voi olla. Luonnollisesti kaupungin ja maaseudun välillä on myös välimuotonsa.
Sivistys on ihmisen kasvua ja itsekasvatusta. Kukaan ei tule sivistyksen polullaan koskaan valmiiksi, mutta sivistys on itsearvoinen asia kehittävänä voimana ja osana ihmisluontoa. Liitto on ihmisten yhteenliittymä, jossa ”ihmiset rohkaisevat toisiaan käyttämään omaa järkeään ja luovuuttaan ilman ylhäältä tulevaa sanelua”.
Näiden olettamusten pohjalta Maaseudun Sivistysliitto on Kuisman mukaan ”historiallisesti välttämätön” järjestö.
– Sellaisen on oltava olemassa, mikäli maa ylipäätään on kansanvaltainen ja kehittynyt.
Tarve jonkinlaiselle maaseutuväen opinto- ja sivistysliitolle tajuttiin 1940-luvun lopulla. 1946 Maalaisliiton puoluesihteeri (toiminnanjohtaja) Väinö Kaasalainen esitti Ruotsin veljespuolueen tyylistä opintokerhotoimintaa. Kotimaassa taas oli hyvin tiedossa, kuinka valtio tuki Työväen Sivistysliittoa, jonka kautta vasemmistopuolueiden jäsenet saivat oppia.
Tuolloin kuten myöhemminkin piti tasapainotella sen kanssa, kuinka puoluepoliittinen liiton kytkentä olisi.
Muutamaa kuukautta ennen MSL:n ensimmäistä virallista perustamista keväällä 1948 alkoi olla selvää, että ei-puoluepoliittinen painotus tulisi vallitsevaksi. Siksi maaliskuun taitteessa pidetyillä kulttuuripäivillä puhunut maalaisliittolainen kirjailija ja päätoimittaja Artturi Leinonen teki puheessaan pahimman mahdollisen virheen.
– Hyvät puoluetoverit, hän aloitti puheensa.
Tuolloin toimintaa ei vielä onnistuttu käynnistää kunnolla, ja MSL katsookin varsinaiseksi perustamisvuodekseen vuoden 1952. Kuisman käsittelemät 75 vuotta tosin ovat 1947–2022.
Kuisma saa teokseen luontevan etenemistavan yhdistämällä liiton kymmenvuotiskaudet ja yhteiskunnan murrokset kullakin noista ajanjaksoista. Esimerkiksi vuodet 1953–1962 hän otsikoi ”Raivaa ja rakenna”, vuodet 1973–1982 ”Yhteiskunnallisen murroksen vuodet” ja vuodet 2013–2022 ”Globalisaatio tuottaa vastareaktionsa”. Tämä kuvastaa sitä, kuinka MSL:n on pitänyt aina osata vastata ajan ilmiöihin.
Ensimmäinen vuosikymmen oli käytännössä hiljaista käynnistelyä.
Matala profiili oli monelta osin myös tarkoituksellinen. Perustamisvaiheessa yhteistyötahoilta kuten Suomen Nuorison Liiton piiristä esitettiin epäilyksiä sekä MSL:n tarpeen että mahdollisen puoluepoliittisuuden suhteen.
Intressiristiriidatkin olivat mahdollisia, kun vähistä valtion tukimarkoista kilpailtiin. Samoin kasvatustyön kentällä saattoi olla epäilyksiä siitä, veisikö uusi liitto toimijoita toisilta.
Puoluepoliittiset siteet ovat olleet MSL:n historian ajan laajempikin hygieniakysymys. Keskustayhteisö on ollut liitolle tärkeä, mutta liiallinen keskustalainen sananvalta on saattanut uhata sitoutumattomien tahojen intoa olla mukana MSL:ssa.
Nykypäivänä tasapaino tuntuu selvältä asialta. Sitoutumattomien toimijoiden ääni on vahva, kun jäsenjärjestöinä on sellaisia suuria toimijoita kuin Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Eläkeliitto ja Suomen Kylät ry.
Keskusta ja keskustajärjestöt ovat mukana jäsenjärjestöinä muiden joukossa.
Toki kun katsoo MSL:n hallituksessa toimineiden nimilistaa, silmiin osuu korostetun paljon keskustalaisia nimiä. Vaikkapa Matti Vanhanen toimi MSL:n puheenjohtajana ennen pääministeriyttään, ja toinen liiton hallituksessa vaikuttanut pääministerinä toiminut henkilö on Esko Aho.
Tämän hetken keskustan kansanedustajista MSL:n hallituksessa ovat olleet Antti Kurvinen, Jouni Ovaska ja Petri Honkonen. Nykypoliitikoista mainittakoon myös puoluesihteeri Antti Siika-aho.
MSL on tietenkin toiminut omista lähtökohdistaan, ja mukaan ovat tulleet tahot, jotka jakavat samanlaisen sivistyskäsityksen. Esimerkiksi jo yli sadan vuoden takaiset Santeri Alkion ajatukset sivistyvästä ja kehittyvästä ihmisestä ihmisyyden (ei vasemmiston ja oikeiston suosiman materialismin) ehdoilla eivät ole Suomen Keskusta rp:n yksityisomaisuutta, mutta puolueista keskusta on se, joka jakaa tämän ajatusperinnön.
Talonpoikaisuus ja maahenki ovat periaatteita, jotka sopivat nimenomaan maaseutua painottavalle sivistysliitolle. Tämä sopii hyvin yhteen vaikkapa MTK:n ja Suomen Kylien ajattelun kanssa, eikä siinä ole puoluepoliittista painolastia. Sävyä löytää toki nimenomaan keskustalaisista puheenvuoroista, mutta tämäkin on asia, joka ei ole jonkin puolueen yksinoikeus, ja jota on voitava puolustaa ei-puoluepoliittisesti.
1960-luvulla MSL sai valtion tuen myötä raha-asiansa vakaalle pohjalle ja pystyi laajentamaan toimintaansa. Tätä ennen menestystä voi katsoa tulleen esimerkiksi metsä- ja uittotyöväen parissa tehdyllä sivistystyöllä, johon MSL sai myös valtion rahoitusta.
Tukkikämpät olivat kuin kansansivistystyön maailma pienoiskoossa. Tukkijätkillä oli käytännössä kolme puoluetta, SDP, SKDL ja maalaisliitto. Vapaan kansansivistystyön taustalla vaikuttivat yleisestikin samat kolme puoluetta.
Laitavasemmistolainen SKDL jätti Työväen Sivistysliiton ja perusti 1964 Kansan Sivistystyön Liiton (KSL). Vapaan sivistystyön kentällä oli siis kolme vahvaa poliittisesti värittynyttä sivistysliittoa, kun KSL oli lähellä kansandemokraatteja, TSL sosiaalidemokraatteja ja MSL maalaisliitto-keskustaa.
Jos Kuisman teoksesta etsii jotain kehittämisideaa, voisi sanoa, että laajempikin vertailu TSL:n ja KSL:n suuntaan olisi ollut monessa kohtaa varmasti hyvä lähestymistapa.
Selväksi tulee kuitenkin, että johtava ja laajimmin toimiva sivistysliitto on ollut Työväen Sivistysliitto TSL. Vertailussa on myös joitain toimintatapoja, kuten TSL:n luentopohjainen ja MSL:n opintokerhoja painottanut toimintatapa. TSL:n lobbaus oli johtaa yhdessä vaiheessa siihen, että sivistystyön rahoitus olisi tullut juuri massaluentotoimintaa palvelevien kriteerien pohjalta.
Talonpoikaisuuden ja maahengen maailma oli todeksi elettyä elämää MSL:n kohderyhmälle liiton alkuvuosina, ja myöhemmin se sai yhä laajempia yhteiskuntapoliittisia sävyjä. Jokainen talonpoika tiesi, että luonto piti pitää kunnossa, jotta se pitäisi elämää ja kasvua yllä jatkossakin.
Tälle luontevana jatkeena 1970-luvun taitteessa MSL oli päätään nostavan ekologisen ajattelun aallonharjalla. Edelläkävijöistä mainittakoon biologi, tohtori Pertti Seiskari, joka vaikutti MSL:n hallituksessa 1969–1978.
Hän oli yksi kuuluisan Rooman klubin Kasvun rajat -raportin suomentajista. Rooman klubi herätteli 1970-luvun ympäristötietoista sukupolvea ymmärtämään ympäristön rajat ja ikuisen kasvun illuusion ongelmat.
Seiskari oli herättelevä puhuja, joka vaikutti MSL:n lisäksi keskustan ympäristöpolitiikkaan johtaen myös puolueen ympäristötoimikuntaa.
Jutun alussa mainittu esimerkki siitä, kun satakunta nuorta ”protovihreää” patosi ojaa Koijärvellä, ja kaksi tuhatta keskustanuorta opiskeli ekologiaa vuonna 1979, on hyvä esimerkki MSL:n vaikuttavuudesta.
Vapaa sivistystyö ei ehkä pitänyt itsestään samanlaista ääntä kuin Koijärven kahlekuninkaat, mutta se tavoitti tietyn, hyvinkin suuren kohderyhmän, joka tunsi politiikan ja vakiintuneen järjestelmän kautta vaikuttamisen kanavat tai oli ainakin kasvamassa tällaiseen vaikuttamiseen.
Tuohon aikaan MSL:n ”kesähessu”, muuan Matti Vanhanen, laati liitolle kiitetyn ekologian oppikirjan oman harrastuneisuutensa pohjalta. Hänestä voi nähdä suoran yhteyden vapaasta sivistystyöstä hankittuun oppiin ja toteutuneeseen politiikkaan, kun Vanhasen pääministerikaudella hyväksyttiin paketti uusiutuvasta energiasta ja biotaloudesta.
Mediassa se tunnettiin nimellä risupaketti, mutta hieman halveeraava nimi kertonee tämän päivän näkökulmasta enemmän paketin halveeraajista kuin itse paketista. Kun huoltovarmuuden merkitys on tullut osaksi laajempaa suomalaisten tietoisuutta ekologisen tietoisuuden rinnalle, kotimainen uusiutuva energia on ymmärretty tärkeäksi.
Ympäristön, ekologian, ilmaston ja kestävyyden sanoma on pysynyt MSL:n toiminnassa mukana koko ajan. Kun katsoo listausta 2000-luvun hankkeista, on liitto ollut mukana hyvin monenlaisissa ympäristöhankkeissa.
Hankkeita on ollut monella muullakin saralla. Vuonna 1999 toiminnanjohtajana aloittanut Paula Yliselä on luotsannut liittoa aikana, joka on hyvin erilainen kuin hänen edeltäjiensä aika. Kun 1980-luvulla oli vielä tuhansia opintokerhoja, ja toiminta oli organisoitu aluejärjestömallilla valtion kiinteän rahoituksen turvin, on 2000-luku ollut hankkeiden aikaa.
1990-luvun lama iski myös Maaseudun Sivistysliittoon, mikä pakotti liiton luomaan nahkansa uudestaan. Seppo Niemelän johdolla pidettiin kiinni sivistyksen perusajatuksesta ja toiminnan ydinasioista, mistä syystä 1990-luvulla onnistuttiin luomaan puitteet uudelle suunnalle.
Vaihtuvien hankkeiden maailmassa on täytynyt asennoitua niin, että hankkeet löydetään ja rahoitus osataan hakea.
Eräs MSL:n suurista uuden vuosituhannen menestyksistä on ITE-taide. ITE-taide on saanut korkeaa profiilia, ja se on nostanut yleisön silmien eteen taidetta ja itseoppineita taiteilijoita, jotka eivät ehkä muuten osuisi taidepiirien silmiin.
ITE tulee sanoista itse tehty elämä. Termin on keksinyt MSL:n kulttuurituottaja Raija Kallioinen.
ITE-hankkeet alkoivat vuonna 1998. Kartoitus kansantaiteilijoiden teoksista toi tietoisuuteen monenlaista taidetta ja kannusti muitakin tekemään itse. MSL ylläpitää myös ITE-taiteen kokoelmaa, johon on kerätty taiteilijoiden teoksia.
Tuskin on kulttuurin sarkaa, jota MSL ei olisi kyntänyt. On ollut teatteria, musiikkia, tanssia, valokuvausta, kirjoituskilpailuita ja vaikka mitä.
MSL kuten moni muukin järjestö on kehittynyt kriisien kautta. Kuisman teoksesta käy ilmi myös, kuinka MSL on sekä vahvojen yksilöiden että yhdessä tekemisen ja laajojen kansankerrosten tarina.
Käynnistysvaikeudet 1950-luvulla, vähentyneen rahoituksen reaaliarvoa syönyt 1990-luvun lama ja kaikki maailman muutokset ovat pakottaneet liittoa muuttumaan. Muutoksiin on osattu suhtautua elämällä kuten opettaa, eli sivistyneesti. Sivistys on tärkeä apuväline muutoksen edessä. Sivistys ennakoivana voimana näkyy myös teoksen otsikossa, Juuret huomisessa -nimessä.
Ovatpa vaikeuksia aiheuttaneet myös sisäiset imagopohdinnat ja ulkoiset töppäilytkin.
Ulkoinen töppäily tarkoittaa haittaa, jonka tietyt SKDL-toimijat aiheuttivat koko vapaalle sivistystyölle 1980-luvulla.
Kansan Sivistystyön Liiton piiristä paljastui paperille tehtailtuja opintokerhoja Kemissä vuonna 1985. Kerhojen vetäjät ja osallistujat eivät edes tienneet olleensa niissä ”mukana”. Asian ilmiantoivat riitaisan SKDL:n omat toimijat eli radikaaleinta vasemmistoa edustavat SKP:n vähemmistökommunistit. He kokivat, että enemmistökommunistit ja sosialistit käyttivät opintokerhoja puolueessa poliittisen kamppailun välineinä.
Tämä johti koko vapaan sivistystyön kentän joutumiseen luupin alle. Se haittasi etenkin poliittisesti värittyneiden liittojen toimintaa ja imagoa. Kuittitarkastukset ja muu uusi byrokratia koituivat rasitteeksi myös MSL:n opintokerhoille, ja niiden määrä vähenikin rutkasti. Aallonpohja koettiin vuonna 1989. Opintokerhojen kulta-aika alkoi olla takanapäin muutenkin maailman muuttuessa.
Samoihin aikoihin MSL kävi keskustelua myös nimestään. Taustalla oli pelko maaseutu-termin heikosta imagosta. Tilalle mietittiin Maakuntien Sivistysliittoa tai sitten selkeästi keskustan piiriin menemistä ja puolueen nimen omaksumista sivistysliitonkin nimeen. Nimivaihtoehdoissa pyörivät myös suomalaisuus ja edistyksellisyys.
Painavimman sanan sanoi kenties MTK, joka totesi, ettei nimestä ollut ollut oikeasti mitään haittaa. Jälkikäteen on arvioitu hyväksi, että mies ei lähtenyt pahentamaan nimeä, vaan maaseudusta on osattu olla ylpeitä ja nimenomaan maaseutuun keskittyvä ja siitä ammentava sivistysliitto puolustaa paikkaansa suomalaisessa järjestökentässä.
Paljon voisi puhua vielä myös MSL:n vahvoista nimistä. Jo mainitut Jaakko Numminen ja Seppo Niemelä ovat olleet voimakkaita vaikuttajia, kuten myös sellaiset merkittävät toimijat kuten Kustaa Vilkuna ja Kaarina Virolainen, jotka ovat jättäneet vahvan jälkensä MSL:n historiaan.
Kaiken kaikkiaan teos välittää selkeän kuvan siitä, mikä on ollut MSL:n paikka osana suomalaista järjestökenttää ja demokratiaa. Kansanvalta perustuu sivistyksestä kumpuavaan kansalaisuuteen, ja sen kanaviksi tarvitaan oppimisen ja kehittymisen paikkoja erilaisista taustoista tuleville.
Juha Kuisma: Juuret huomisessa – Maaseudun Sivistysliiton historiaa 75 vuoden ajalta. Maaseudun Sivistysliitto, 474 s.
MSL:n historiikki on vapaasti ladattavissa luettavaksi oheisen linkin takaa.