Kekkosen-Karjalaisen linja voitti, Karjalainen itse hävisi? – ETYK oli myös kotimaan politiikalle jysäys, kielikurssitettu Kekkonen sai uutta energiaa
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin huippukokous toi tasan 50 vuotta sitten Helsinkiin koko joukon maailman johtajia. Suomi oli hetken aikaa turvallisuuden ja rauhanpolitiikan keskipiste.
ETYKinäkin tunnettu konferenssi oli kuitenkin tätä monivaiheisempi. Sen ensimmäinen vaihe oli vuonna 1973 niin ikään Helsingissä järjestetty ulkoministerikokous. Toinen vaihe olivat vuosien 1973–1975 neuvottelut Sveitsin Genevessä.
30. heinäkuuta 1975 alkanut huippukokous oli siis pidempien valmistelujen summa ja huipentuma. Sillä oli myös kauaskantoisia vaikutuksia, eikä se siis ollut vain komea kokoontuminen.
Hauskana huomiona mainittakoon, että päivämäärät ja viikonpäivät menevät 1975 yksiin tämän vuoden päiväysten kanssa. 30. heinäkuuta oli sekä 1975 että on 2025 keskiviikko.
Kylmää sotaa ETYK ei lopettanut. Lännen ja idän suurvallat kuten koko länsi- ja itäblokit saatiin kuitenkin samaan pöytään ja liennyttämään välejään.
Ehkä kouriintuntuvin vaikutus oli kokouksen ihmisoikeuslinjauksilla. Ne saivat eritoten itäblokin ihmisoikeusaktivisteja muodostamaan Helsinki-ryhmiä, ja vaikutus kertaantui lopulta niin, että ihmisillä oli valmius kaataa itäblokki 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Länsi-Saksan kokouksen aikainen liittokansleri Helmut Schmidt esimerkiksi uskoi, että Helsingin kokous vaikutti Saksojen yhdistymiseen viitisentoista vuotta myöhemmin.
Itä ja länsi myös linjasivat talousyhteistyöstä ja tunnustivat toistensa asemat.
Suomi sai haluamansa siunauksen puolueettomuudelleen. Presidentti Urho Kekkoselle ETYK oli uran huipentuma. Suomi oli nyt paikallaan maailman lääkärinä, ”ei tuomarina”, kuten Kekkosen kerrotaan jo 1950-luvulla kuvailleen Suomen asemaa.
Toinen Kekkosen tunnettu linjaus puolueettomuudesta oli olla ”rauhan puolella, sotaa vastaan”.
Suomalaiset huippudiplomaatit ovat ylistäneet ETYKiä.
– Tarkoitus (oli) vähän raottaa rautaesirippua, sen auki repäisemistä tuskin kukaan edes ajatteli, Jaakko Iloniemi on todennut.
– ETYK-prosessi, joka on Suomen ulkopolitiikan kaikkien aikojen saavutus, asetti tosiasiat oikeille paikoilleen, Heikki Talvitie korostaa.
ETYK-huippukokous järjestettiin Finlandia-talossa keskellä Helsinkiä. Muutamien lähistöllä olevien hotellien on sanottu rakennetun ETYKin tähden, mutta jo vuonna 1972 valmistuneilla rakennuksilla lienee taustallaan kuitenkin jo aiemmin tehtyjä liiketoiminnallisia linjauksia. Toki myös ETYKin aiottu järjestämisajankohta oli alun perin aiemmin.
Maailman johtajien lisäksi paikalla vilisi mediaa. Myös turvallisuusjärjestelyt piti taata aivan erityisesti.
Presidentti Kekkonen valmistautui kokoukseen poikkeuksellisella huolella. Iloniemi on kertonut, että tapahtuma jännitti presidenttiä.
– Hän halusi tietysti perehtyä hyvin kaikkeen, mitä tulee tapahtumaan, mutta käsikirjoitus oli niin täydellinen, että siinä ei ollut tilaa minkäänlaisille spontaaneille mielenilmaisuille tai virheille. Ja kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan, niin että hän pääsi aika vähällä, Iloniemi kertoi Yleisradiolle vuonna 2008.
Kekkonen harjoitteli kokousta varten myös englannin kieltä. Aiemmin hänen kielitaitonsa taso oli sellainen, että hän kuunteli kieltä sujuvasti, mutta ei oikein osannut osallistua keskusteluihin. Tässä hän pyrki parantamaan käymällä tiiviitä koulutusjaksoja.
Tiettävästi kielikurssit eivät parantaneet presidentin kielitaitoa ratkaisevasti.
Kokous sujui hyvin, ja päätettiin juhlallisissa tunnelmissa perjantaina 1. elokuuta 1975.
Kotimaan politiikassakin ETYK oli jos ei dynamiittia, niin tavalla tai toisella merkittävien käänteiden aikaansaaja. Kekkosen lisäksi Ahti Karjalaisen nimi on syytä nostaa esiin.
Suomea edusti erityinen ETYK-valtuuskunta, johon Kekkonen nimitti silloin vallassa olleen virkamieshallituksen johtoa sekä suurimpien puolueiden edustajia. Jäseninä olivat hallituksesta pääministeri Keijo Liinamaa ja ulkoministeri Olavi J. Mattila, ja puolueista SDP:n Kalevi Sorsa, SKDL:n Aarne Saarinen, keskustan Karjalainen sekä kokoomuksen Harri Holkeri.
Puolueet katsottiin tarpeellisiksi, sillä virkamieshallitus oli vain välivaihe. Sorsan I hallitus oli eronnut kesäkuussa, ja syyskuussa 1975 seuraavien eduskuntavaalien jälkeen oli luonnollinen tavoite saada aikaiseksi uusi poliittinen hallitus.
Sorsan hallituksen ulkoministerinä Ahti Karjalaisella oli ollut merkittävä asema ETYK-huippukokouksen valmistelussa. Hänet valittiin luontevasti edustamaan keskustapuoluetta esimerkiksi puheenjohtaja Johannes Virolaisen ohi.
SKDL oli toinen suurista puolueista, jota ei edustanut puheenjohtaja. Puheenjohtaja Ele Aleniuksen asemesta paikalla nähtiin jäsenpuolue SKP:n johtaja Aarne Saarinen. Kenties presidentti katsoi, että Suomesta oli järkevää saada paikalle kommunisti ei-kommunistin sijasta, sillä monet kommunististen puolueiden johtamat maat olivat Suomelle ja maailman turvallisuusjärjestelyille tärkeitä kumppaneita, etenkin itänaapurin suurvalta Neuvostoliitto. SKP:n radikaali Taisto Sinisaloon henkilöitynyt siipi jätettiin ETYK-delegaatiosta toki pois.
Karjalainen isännöi ETYKin ensimmäistä vaihetta eli vuoden 1973 ulkoministerikokousta. Tuolloin hän otti käyttöön termin Helsingin henki, josta puhuttiin pitkään. Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin visioi joitain vuosia sitten toisen kautensa alkupuolella ja puolessavälissä Helsingin hengessä järjestettävää 50-vuotisjuhlakokousta vuonna 2025.
Kokous järjestetään tänä torstaina, mutta Helsingin liennyttävästä hengestä ei ole tietoakaan. Lännen ja idän välit ovat erittäin tulehtuneet Ukrainan sodan myötä. Venäjä on kaikesta huolimatta kuitenkin osallistumassa kokoukseen.
Ahti Karjalainen oli Suomen ulkopolitiikan suuria nimiä 1970-luvulla. Hän oli myös yksi mahdollisista perintöprinsseistä presidentti Kekkosen seuraajaksi.
Keskustapuolueessa vallitsi jos ei yksiselitteinen, niin ainakin melko selkeä kahtiajako V- ja K-linjoihin. Löyhempi V-linja korosti itsenäistä keskustalaisuutta ja nähtiin ehkä puolueen oikeistolaisempana ja konservatiivisempana siipenä. K-linjalle olennaista oli Paasikiven-Kekkosen linjan ulkopolitiikan toteuttaminen, ja se piti V-linjaa ulkopoliittisesti arveluttavana. K-linja nojasi myös vasemmistoyhteistyöhön ja etenkin nuoret k-linjalaiset saattoivat vaatia suuria uudistuksia puolueessa ja Suomessa.
K-linjan nimi tuli ainakin sellaisten henkilöiden sukunimikirjaimista kuin Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen ja vuonna 1969 edesmennyt ex-puoluesihteeri Arvo Korsimo.
V-linjan perintöprinssiehdokas presidentille oli puoluejohtaja Johannes Virolainen. Ahti Karjalaista presidentiksi tekivät ahkerasti etenkin K-linjan nuoret.
Nuoret alkoivat jopa puhua Paasikiven-Kekkosen linjan sijaan Kekkosen-Karjalaisen linjasta. Pää-äänenkannattaja Suomenmaassakin aiheutui 1970-luvun alussa sisäinen kriisi, kun k-linjalainen toimittaja oli ujuttanut iltamyöhällä seuraavan päivän etusivulle liian suurella keskustanuorten kannanoton Kekkosen-Karjalaisen linjan puolesta. V-linjalaiset päätoimittaja ja varapäätoimittaja eivät tästä pitäneet.
Karjalaisen ansiot moninkertaisena ministerinä, myös pääministerinä ja etenkin ulkoministerinä, olivat vakuuttavat, ja ulkopolitiikassa Neuvostoliiton- mutta myös länsisuhteissa Karjalainen oli luottomies.
Ei kuitenkaan enää kauaa Kekkosen luottomies.
Kekkonen oli perillä ympärillään käytävästä seuraajakeskustelusta. Presidentti halusi pitää mahdolliset kärkkyjät kuitenkin nöyrinä ja oikeilla paikoillaan nokkimisjärjestyksessä.
Etenkin Karjalaiseen Kekkonen alkoi 1970-luvun edetessä suhtautua nihkeästi. Hän piikitteli tätä välillä jopa julkisesti. Tosiasiallisestikin Kekkonen oli alkanut epäillä Karjalaisen kykyjä ja motivaatioita.
Kekkonen itse sai ETYK-kokouksesta virtaa. Se oli sekä hänelle että Karjalaiselle eräs uran huippuhetkistä. Potin korjasi lähinnä Kekkonen.
ETYK oli voitto myös Paasikiven-Kekkosen linjalle ja Kekkosen-Karjalaisen linjasta puhuneille. Jopa kokoomus alkoi noina aikoina olla Kekkosen takana.
Alun perin Kekkosen takana oli vain maalaisliitto ja vaiheittain myös SKDL. SDP ja kokoomus yrittivät kampittaa Kekkosta vuoden 1962 presidentinvaaleissa, kokoomus vuoden 1968 vaaleissa. 1973 Kekkosen valinta siunattiin poikkeuslailla, jossa kokoomuskin oli jo mukana. Pieni oppositio pysyi Kekkosen vastustajana, etenkin populisti Veikko Vennamo Suomen Maaseudun Puolueineen sekä eri puolueista tullut oikeisto-oppositio keulakuvinaan Tuure Junnila (kok.) ja Georg C. Ehrnrooth (r., perustuslailliset).
ETYK oli myös sinetti sille, että valta Suomessa oli Kekkosella ja hänen linjallaan. Puolueettomuusasema tunnustettiin eri suunnista, ja siitä saatettiin muistuttaa myös oppositiota.
On arveltu, että ETYK rohkaisi Kekkosta pyrkimään jatkokaudelle vuoden 1978 vaaleissa. Jo ennen ETY-kokousta SDP oli pyytänyt Kekkosta ehdokkaakseen. Vuonna 1978 Kekkonen valittiin kaikkien suurten puolueiden ehdokkaana jatkamaan presidenttinä vuoteen 1984.
Karjalaisen osalta juna alkoi tuolloin olla jo mennyt. Hänen uransa kääntyi laskuun, ja kun Kekkonen erosi terveydellisistä syistä 1981, Karjalainen hävisi keskustan ehdokkuuden Johannes Virolaiselle Kuopion puoluekokouksessa.
Viimeinen työ Ahti Karjalaisella oli Suomen Pankin pääjohtajana. Kenties pettymykset niin lupaavalta näyttäneellä uralla olivat syy siihen, että Karjalainen ei saanut enää hallittua alkoholismiaan, ja sen vuoksi uusi presidentti Mauno Koivisto erotti tämän pankin pääjohtajan virasta 1983.
Sekä Kekkonen että Karjalainen elivät hiljaiseloa loppuelämänsä, Kekkonen täysin pois julkisuudesta. Karjalainen ehti osallistua Jukka Tarkan toimittaman muistelmateoksensa (1989) toimittamiseen ja julkaisuun ennen kuolemaansa 67-vuotiaana vuonna 1990. Kekkonen kuoli 85 vuoden iässä vuonna 1986.
Viimeiset elossa olleet ETYKin päätösasiakirjan alkuperäisallekirjoittajat olivat Saksan liittokansleri Helmut Schmidt sekä Ranskan presidentti Valery Giscard d’Estaing. Schmidt kuoli 96-vuotiaana 2015 ja Giscard d’Estaing 94-vuotiaana 2020.
Lähteitä
Isohookana-Asunmaa Tytti: Maalaisliitto-Keskustan historia. 5, Virolaisen aika : Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963-1981 (WSOY 2006)
Kangas Lasse: Ahti Karjalainen tasavallan kakkosena (Kirjayhtymä 1984)
Seppinen, Jukka: Ahti Karjalainen: Poliittinen elämäkerta, 1997 (Otava 1997)
Sitkeää tekoa – Maakansa–Suomenmaa poliittisilla lehtimarkkinoilla 1908–2008 (Suomenmaan Kustannus Oy, Oulu 2008).