Keskustan linjasta ei löytynyt eripuraa Helsingissäkään – Kaikkonen ammentaa Virolaisen, Kulmuni Ahon johtajuudesta

Keskustan uudesta puheenjohtajasta parin viikon päästä päättävät puoluekokousedustajat joutuvat perustamaan ratkaisunsa jollekin muulle kuin ehdokkaiden linjaeroille.

Maanantai-iltana keskustan kahden hengen ehdokaskiertue saapui Ilta-Sanomien tenttiin Helsingin Sanomataloon. Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksen yhteyteen järjestetty kohtaaminen oli kiertueen jo ties monesko, eikä edes kokenut politiikan toimittaja Timo Haapala saanut provosoitua Antti Kaikkosta ja Katri Kulmunia toistensa haastamiseen.

Kaikkiin kysymyksiin ei sentään tullut aivan yhtä puuta olevia vastauksia: esimerkiksi entisten keskustan puheenjohtajien joukosta löytyi eri esikuvat.

Kaikkonen mainitsi jälleen esikuvakseen kotivaalipiirinsä keskustalegendan Johannes Virolaisen.

– Hän oli kansanläheinen heimopäällikkö ja sai paljon aikaankin poliittisella urallaan, karjalaisjuurinen ja itse kyllä hänen toimintatapaansa arvostan.

–  Ehkä minulla on sellainen henkilökohtainen side vielä siihen, että kun olin kovin nuori poliitikko, parikymppinen, niin Jussi silloin tällöin saattoi soitella ja kannustaa poikaa eteenpäin. Kyllä minulla on hyvin lämpimät muistot hänestä.

Kulmunin ensimmäiset muistikuvat olivat Suomen nuorimmasta pääministeristä.

– Leikin tuvan lattialla ja katselin uutislähetystä, kun nuori pääministeri Esko Aho puhui siellä. Hän oli omana aikanaan kuitenkin erittäin kansainvälinen henkilö ja pystyi myös puolueessa tekemään erittäin vaikeita ratkaisuja, jotka ovat jättäneet traumoja melkeinpä näihin päiviin asti. Mutta hän on ehkä ensimmäinen mielikuva mikä minulla on Suomen Keskustasta.

Haapala kyseli perään, miksei kumpikaan Paavo Väyrysen avustajinakin toimineista ehdokkaista maininnut häntä suosikikseen.

Kulmuni sanoi Väyrysen olleen oman aikanaan ”ihan kova ukko”.

– Mutta tietenkin olen surullinen hänen viime aikojen höpötyksistään.

Myös Kaikkonen muistutti, että Väyrysellä on komea ura takanaan.

– Mutta kieltämättä nämä viime vuosien, sanoisinko sekoilut, harmittavat itseäni aika paljon ja olen surullisin mielin niitä seurannut.

Kaksikolta kysyttiin myös, miksi keskustan eduskuntaryhmä ”nahjusteli”, eikä näyttänyt talvella ovea liikenneministeri Anne Bernerille, kun tämä ilmoitti lähdöstään ruotsalaispankin hallitukseen.

Eduskuntaryhmän puheenjohtajana toiminut Kaikkonen selvitti, että asiasta käytiin aika sähäkkääkin keskustelua eduskuntaryhmän piirissä.

– Ei sitä ihan hyvällä katsottu.

Kaikkonen väisti tulkinnan siitä, että Bernerin lähtiessä samalla ovenavauksella olisi lähtenyt puheenjohtaja Juha Sipiläkin.

– No sitä ei lähdetty testaamaan.

Kulmuni arvioi, että tapaus Berner saattoi tuoda keskustan romahdukseen ”siivun lisää”. Hänen mukaansa Bernerin lähtöä olisi pitänyt aikaistaa.

Kaikkonen antoi Sipilälle puheenjohtajana ja pääministerinä hieman paremmat arvosanat kuin Kulmuni.

Kaikkonen arvioi Sipilän suoriutuneen pääministerin tehtävästä kouluarvosanalla 8,5 ja puheenjohtajuudesta arvosanalla 7,5. Kulmuni katsoi Sipilän pääministerinä kahdeksikon ja puheenjohtajana seiskan arvoiseksi.

Ehdokkaat väistivät myös arvelut ministerinsalkuilla käytävästä kaupasta puheenjohtajapelissä ja korostivat, että nyt ollaan valitsemalla puheenjohtajaa eikä pyörittämässä keskustan ministeripörssiä.

Kysymys puolueen raskainta salkkua kantavan valtiovarainministeri Mika Lintilän asemasta saattaa silti vaikuttaa Kouvolassa käytävään puheenjohtajavaaliin.

Lintilän jatkamista tehtävässä ainakin vuoden loppuun puoltavat sekä kesken oleva EU-puheenjohtajakausi että valtion ensi vuoden talousarvioesityksen valmistelu ja eduskuntakäsittely. Sekä Kaikkonen että Kulmuni vakuuttivat, ettei asia ole nyt kiireellisimpiä asioita ratkaistavana.

Paineet asiassa saattavat kuitenkin jo pian nousta. Keskustan uudesta puheenjohtajasta tulee joka tapauksessa keskustan ministeriryhmän vetäjä ja pääministerin sijainen.

Se edellyttäisi istumista myös hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa pyhimmässä, niin sanotussa TP-utvassa, jonka jäsen puolustusministeri on, mutta elinkeinoministeri ei.