Kasvojen vaihtaminen ei riitä
Vaali-illan tulos piirtyi monen keskustalaisen verkkokalvoille. Tulosta osattiin pelätä, mutta optimismiin taipuvaisesti toki toivottiin parempaa. Ainoa laiha lohtu kokonaisuudessa lienee se, että myös vaalien suurimmat puolueet olivat kannatukseltaan niinkin heikkoja.
Keskusta sai historiansa suurimman vaalitappion, eikä siitä voi syyttää ketään muuta kuin kurkistaa peiliin.
Talouden käännetty vire on ollut merkittävää. Sitä on laajasti kiitelty. Ei se riitä. Talous on yksi politiikan osa-alue, ja pelkästään siihen keskittyminen on keskustalaisittain liian suppeaa. Olemme tulleet politiikkaan monien muidenkin seikkojen vuoksi.
Talouden tasapainottamiseen liittyvät kielteiset mielikuvat jättivät monien mieliin paljon suuremmat jäljet kuin nouseva työllisyysaste tarjosi. Vasemmisto-opposition kriittinen viesti sanoitti hallituksen monet teot.
Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin se, että keskustalla on aatteellinen pallo hukassa.
Teimme satojen ihmisten voimin erinomaisia ohjelmia. Niitä ei vain kyetty punomaan yhteen, yhdeksi tulevaan katsovaksi tarinaksi.
Tämän myötä keskustalaisten yhteinen nimittäjä, se miksi keskusta on olemassa, uupui. Me emme olleet joukko, johon ihmiset olisivat halunneet samaistua. Me olimme joukko, joka pisti taloutta kuntoon. Meistä ei enää tiedetty, minkä puolesta taistelemme, kenen puolesta teemme töitä seuraavat neljä tai kymmenen vuotta.
Politiikka perustuu luottamukseen. Äänestyspäätöksessä tärkeintä on, että ihmiset luottavat ehdokkaaseen ja tietävät, mitä hän edustaa.
On mahdotonta tuntea jokaista tuhansista äänestäjistään. Niinpä ihmiset luottavat, että tuon liikkeen kyseinen edustaja varmasti ajaa myös minulle tärkeitä asioita, vaikka en aivan kaikista ehdokkaan näkemyksistään kärryillä olisikaan. Keskusta ei saanut tätä luottamusta.
Keskustan pitää olla liike, jossa jokainen voi vaikuttaa omaan ympäristöönsä, puolueen linjaan, kokea osallisuutta ja samaistumista. Jäsenten ja puolueen linjaavien elinten yhteys on kaikista tärkein, koska ilman sitä päätöksenteko ja niihin liittyvät odotukset eriytyvät.
Kadotimme herkkyyden aistia asioita, joita ei voi mitata rahassa. Ne ovat tekijöitä, joilla ihmiset valitsevat liikkeen, mihin kuulua.
Kahdeksan vuoden takaisen vaalitappion jälkeen vuonna 2011 vaihdettiin pian puheenjohtaja. Alkukankeuksien jälkeen uusi kasvo oli raikas ja vetovoimainen puolueelle. Keulakuvan lisäksi meidän tulisi keskittyä myös itse keskustan kuntoon laittamiseen. Miten keskusta olisi liike, johon halutaan samaistua? Pelkkä kasvojen vaihtaminen ei riitä.
Yli satavuotias kansanliike velvoittaa. Jokaisessa ajassa on ollut omat haasteensa.
Meidän tehtävämme on ylittää ne tässä ajassa, ja uudesta on luotava jälleen maa. Kuuluisa koneisto on kunnostettava sellaiseksi, että meihin halutaan samaistua. Kasvot tulevat ja menevät. Kansanliikkeen voima lähtee kuitenkin ihmisistä. Siksi on tärkeintä, että heille on tässä liikkeessä väyliä olla se muutos, jonka haluamme nähdä.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja