Jos Suomi tunnustaisi Palestiinan, mitä se tunnustaisi?
YK:n jäsenmaista enemmistö on tunnustanut Palestiinan valtion, selvästi useampi kuin esimerkiksi Kosovon. Näin siitä huolimatta, että Palestiinan valtio on toistaiseksi olemassa enemmän vain tavoitteena.
EU:ssa Palestiinan on tunnustanut 11 jäsenmaata 27:stä, Pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Islanti.
Millaisia perusteita tunnustamiselle tai siitä pidättäytymiselle on esitetty?
Kansainvälisessä oikeudessa valtion edellytyksenä on pidetty neljää asiaa: väestö, jokin maa-alue, toimiva hallitusvalta sekä kyky täyttää kansainväliset sitoumukset. Palestiinan tunnustamista vastustavien mukaan nämä edellytykset puuttuvat Palestiinan tapauksessa vähintään osittain.
Oikeusoppineiden mukaan valtion kriteerit ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia. Yksi tai useampi niistä on voinut kadota pitkäksikin aikaa ilman, että tunnustamista olisi peruttu.
Valtion tunnustaminen ei myöskään itsessään luo valtiota vaan on ilmaus sille, että tunnustajavaltio sitoutuu kohtelemaan tunnustamisen kohteena olevaa yhteisöä valtiona.
Valtion tunnustaminen on yksipuolinen toimi, mitään velvollisuutta tunnustamiseen ei ole. Tunnustamattomuusperiaatteen mukaan kansainvälistä oikeutta rikkomalla saavutettua tilannetta ei pitäisi tunnustaa.

Palestiinasta puhuttaessa nousee usein esiin kahden valtion malli, eli Israelin ja palestiinalaisvaltion rinnakkainen olemassaolo.
Palestiinan tunnustaneet katsovat edistävänsä päätöksellään mallin toteutumista, toiset taas – kuten Suomi – ovat sanoneet, ettei tunnustaminen juuri nyt edistäisi kahden valtion mallia.
Mallin toteutuminen ei näytä todennäköiseltä. Israelin parlamentti äänesti vuonna 2024 vastustavansa itsenäistä Palestiinan valtiota, eikä Israelin valtio ole koskaan aiemminkaan sellaisen perustamista tukenut, vaikka jotkin pääministerit ovat vuosien varrella yksittäisiä kahta valtiota puoltavia ulostuloja tehneetkin.
Gazaa hallinnut Hamas ei puolestaan tunnusta Israelia, vaikka järjestön edustajat ovat maininneet voivansa tukea ajatusta Länsirannalle ja Gazaan perustettavasta palestiinalaisvaltiosta.
Länsirannalla toimiva palestiinalaishallinto on virallisesti kahden valtion mallin kannalla.
Esimerkiksi Norjan mielestä Palestiinan tunnustaminen lisää kansainvälistä painetta Israelia kohtaan ja voisi saada rauhanprosessin jälleen liikkeelle.
Tunnustaminen on siten enemmän periaatteellinen tuenosoitus kuin toteamus olemassa olevasta tilanteesta.

Itsenäistymisensä jälkeisissä sodissa Israel on laajentanut aluettaan alkuperäistä YK:n hyväksymään jakosuunnitelmaa paljon laajemmaksi. Suurin muutos tapahtui 1967, jolloin Israel valtasi muun muassa Gazan, Länsirannan ja Itä-Jerusalemin.
YK:n mukaan Israelin rajat ovat ne, jotka vallitsivat ennen vuotta 1967. Kansainvälisen tuomioistuimen ICJ:n mukaan Gaza on olennainen osa palestiinalaisalueiden kokonaisuutta.
Palestiinan valtion maantieteellinen alue muodostuisi tällä perusteella toisistaan erillään olevista Gazasta sekä Itä-Jerusalemista ja Länsirannasta.
Mahdollinen palestiinalaisvaltio tarvitsisi palestiinalaisten tukeman hallinnon.
Länsirannan aluetta johtava Fatah-puolue on sekä heikko että hyvin epäsuosittu. Gazan alueella Hamas on kyselyiden perusteella menettänyt suosiotaan, mutta on edelleen selvästi Fatahia suositumpi.
Palestiinalaisalueilla ei ole pidetty vaaleja sitten vuoden 2006.
Mahdollisen palestiinalaisvaltion taloudelliset itsenäisyyden edellytykset ovat suuri kysymysmerkki. Yksi este talouden kehittymiselle ovat Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia täplittävät kansainvälisen oikeuden vastaiset juutalaisten siirtokunnat.
Juttua korjattu 19.6.2025 kello 13.58: Jutussa kerrottiin aiemmin, että Israel olisi ennen vuotta 2024 kannattanut kahden valtion mallia, mitä se ei ole valtiona tehnyt. Korjattu myös Hamasin kantaa kahden valtion malliin, sillä se on ilmaissut voivansa tukea ajatusta Länsirannan ja Gazan alueille perustettavasta palestiinalaisvaltiosta.