Lukijalta: Palasista syntyy kokonaisuus
Pieni pala maisemaa on osa suurempaa maailmaa. Tuo lause tarttui mukaani ja ajatuksiini, kun kokosin pientä maisemallista kuvataidenäyttelyä.
Uutiskuvat ja ajankohtaiset maailman nykytilaa luotaavat dokumentit kertovat kohteista, jotka ovat sananmukaisesti palasina ja surullisina kalmantuoksuisine murusina.
Rauhanpyrkimykset ja saati konkreettiset neuvottelut hukkuvat sähköisen tiedottamisen näkymättömään bittiavaruuteen, jonne syötetään voimakasta, itsekästä periksiantamattomuuden uhoa. Suomalainen sisu ja sisukkuus eivät edes ajatusten tasolla ole pelkkää itseriittoista uhoa.
Haasteiden haaksirikko tuottaa vaan lisää pahoittelun palasia, joita ei helposti korjata diplomatian balsamilla.
Pienen Suomen maaseutu hiljenee ja jopa pikkukaupungit miettivät vakavina tulevaisuuskuviaan. Kuntaliitoksien pitäjäpalaset eivät juuri vahvistaneet kaupunkien toimintahartioita vaan sivistys, terveyspalvelut ja muu elintärkeä palvelutarjonta hiipuivat tai hiipuvat hiljaa pois, pois….
Kaikki suunnittelu, tulevaisuuden tutkimus ja asiantuntijuus ovat unohtaneet historiallisen tiedon ja tietämyksen perinteen, tradition. En tarkoita sitä, että kaiken pitäisi nojautua menneisyyden tarkkailuun, mutta jos sieltä poimitaan vain myönteiset onnenkantamoiset, niin kyseenalaistaminen on paikallaan.
Taiteen ja kulttuurin ystävänä olen havainnut, että mitä useampi kulttuurin kulmakivi tai taiteellisuuden tiiliskivi yhdistyy ajatteluni kokonaiskuviin, niin sitä antoisampi on lopputulos eli kokonaisuus.
Kukin aika ja aikalaiset kuvaavat tai kertovat oman elettävän hetkensä tietyistä näkemyksistä, kuten vaikkapa, mitä on kurjuus.
Ranskalainen kirjailija Anatole France (1844–1924) lausahti, että todellinen kurjuus on sisäistä ja itsemme tuottamaa. Suomalainen kirjailija Juhani Aho (1861–1921) kirjoitti, että kurjuutta ja koettelemuksia ei kannata muistella ja hautoa. Ei kesäinen, tyyni lampi muistele hyytävää jääpeitettään eivätä hiirenkorvat murehdi tulevia, putoavia keltalehtiään.
Asioilla on tapana järjestyä, kun vain jokainen huolehtii vastuistaan ja velvollisuuksistaan. Jokaisen ihmisen elämän tontti on niin fyysisesti kuin psyykkisesti osa, pieni omanmuotoinen palanen maailmamme kokonaisuutta. Tuo kokonaisuus on ehjä ja levollisen rauhaisa, kun maltamme ensin ajatella, mihin toimintamme, sanamme ja viestimme saattaa johtaa.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/