Loma-Suomi ja Puuhamaa
Kultaisen 80-luvun nousukauden loppusuoralla Posion tyttö pääsi pankkiin töihin, kun parikymmentä nuorta naista ja miestä pestattiin pomo-oppiin Kansallispankkiin.
Alkuajat kuluivat pääosin talon komeassa koulutuskeskuksessa, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua ryhdyimme tositoimiin. Osa sijoittui pääkonttoriin, jota muualla Suomessa kutsuttiin Puuhamaaksi. Osa otettiin maakuntiin, pääkonttorin puheissa Loma-Suomeen.
Loma-Suomen ja Puuhamaan yhteiseloa leimasi hurtti huumori, jossa naapurimaan tehtävien määrää ja merkitystä vähäteltiin. Iva oli ankaraa, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoista: kaikki ymmärsivät yhteistyön tärkeyden. Toista ei olisi ilman toista.
Muistelen haikeana tuota lämminhenkistä torailua nyt, kun ensi kevään vaalit ovat nostaneet pintaan maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelun. Tästä kisasta on huumori ja hyvä tahto kaukana.
Parhaillaan kiistellään siitä, onko metsänhoito hyväksi vai pahaksi. Pienentääkö se vaiko kasvattaa hiilinieluja, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kehä III:n taikapiirin sisällä asuvat tuntuvat tietävän maakuntien ihmisiä paremmin, miten metsiä pitäisi hoitaa, tai tarkemmin sanottuna jättää hoitamatta.
Vähän aikaa sitten kansalaisilta kysyttiin, pitäisikö koko Suomi pitää asuttuna. Kyllä pitää, vastasivat melkein kaikki. Siitäkös mustui metropolin median mieli. Kun ei voinut sanoa, että kaverit vastasivat väärin, pääteltiin, että väärin kysytty. Kun kysyttiin uudestaan, toisella tavalla, saatiin sama vastaus. Johan on jääräpäinen kansa.
Suurin osa Stadi vastaan Lande -ottelun käänteistä lähinnä naurattaa. Kun kyse on Kittilän kunnanjohtajan irtisanomisesta, asia kuuluu kaikille, tai paremminkin kaikille muille kuin kittiläläisille itselleen, jotka ovat jäävejä päättämään omista asioistaan. Maalikylien viisailta satelee neuvoja ja huuto on hirmuinen, kun pöljät poronpurijat eivät suostu niitä nöyrästi noudattamaan.
Mutta annas olla, kun maakuntien väki ottaa kantaa Helsingin kaupunkibulevardeihin, joiden suunnitellaan korvaavan nykyiset moottoritiemäiset väylät Helsinkiin. Asia kuuluu vain helsinkiläisille, vaikka juuri heitä hankkeen haitat eivät koske. Heidän kun ei tarvitse lähteä ja palata päivittäin kotikaupunkiinsa, kuten meidän siellä töissä käyvien.
Ironisinta asiassa on, että maailman mittakaavassa Suomessa ei kunnon kaupunkeja edes ole, metropoleista puhumattakaan. Koko maan väkimäärä ei riitä sellaiseen.
Suomessa on isoja ja vähän pienempiä taajamia. Paljon pieniä kyliä ja jonkin verran viljeltyä maata. Ja mahdoton määrä metsää ja korpea kaupan päälle.
Olemme kaikki maalaisia. Voisimme lopettaa turhan käräjöinnin ja keskittyä yhteisten etujen ajamiseen.