Toimittajalta | Kolusin puolueiden kesäkokouksia ja kohtasin turhautumista, paatosta ja nöyryyttä
Aplodit raikuivat Oulun kaupungintalon juhlasalissa vajaa kaksi viikkoa sitten.
Alkamassa oli kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokous. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) kehui vuolaasti tasavallan presidentti Alexander Stubbin osallistumista Washingtonin huipputapaamiseen.
Ja sekös sai kokoomusväen aplodeeraamaan itsevarmasti. Onhan Stubb taustaltaan puolueen oma mies.
Hetken ajan kuulosti siltä, että kokoomus on voimainsa tunnossa. Puolueella on hallussaan ulkopoliittinen värisuora, eduskunnan suurimman puolueen asema ja pääministerin tuoli. Gallupeissakaan ei ole ainakaan romahdettu.
Päivän kuluessa kävi kuitenkin selväksi, ettei tunnelma ole aivan niin kuin puolueessa haluttaisiin ehkä uskotella. Kokoomukseen on hiipinyt jonkinlainen väsähdys.
Eduskuntapuolueiden kesäkokoukset ovat oivallinen paikka tarkastella, missä puolueet menevät.
Kohdalleni kokouksista osui tänä vuonna kolme: kokoomuksen ministerien kokous Oulussa, perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokous myös Oulussa ja keskustan eduskuntaryhmän kokous Kokkolassa.
Kokoomuslaisten tapaamisessa rivien välistä puski esiin turhautuminen.
Yksi syy siihen on talous. Hallitus on laittanut toimeen rajut leikkaukset, kurittanut köyhiä ja antanut muun muassa veroratkaisujen osalta elinkeinoelämälle lähes kaiken, mitä se on toivonut.
Siitä huolimatta talous ei nouse, mutta työttömyys sitäkin rivakammin. Yrityksetkään eivät investoi. Vastuuta kokoomus sysäsi elinkeinoelämän niskaan.
– Minusta nyt on elinkeinoelämän näytön paikka. Hallitus on tehnyt uudistukset, joita elinkeinoelämä on peräänkuuluttanut vuosikymmeniä. Nyt on yritysten aika lähteä liikkeelle. Valtio voi luoda puitteet, mutta vain yritykset voivat toteuttaa kasvun, Orpo patisteli avauspuheenvuorossaan.
Taustakeskusteluissa asiasta puhistiin suoremmin. Kokoomuslaiset tuntuivat olevan tympääntyneitä elinkeinoelämän haluttomuuteen. On niiden vuoro tehdä jotain, puolueessa tupistiin.
Yhtään tilannetta ei helpota se, että hallituskumppani perussuomalaiset on selvästi ärhäköitynyt.
Kokoomuslaiset myönsivät suoraan, että yhteistyö on mennyt hankalammaksi kevään kuntavaalien jälkeen. Purran leikkauslista ristittiin manööveriksi ja perussuomalaisten toiveuneksi.
Tunnelman kiristyminen laitettiin pääministeripuolueessa poliittisen pelin piikkiin, mutta silti tilanne herätti selvästi kokoomuksessa hermostuneisuutta. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Miten sujuvat hallituksen kaksi viimeistä vuotta?
Vastuullisen valtiohoitajan rooli tuntui väsyttävän. Olisi tässä muutakin tekemistä kuin reagoida kumppanin irtiottoihin, huokailtiin.
Irtiottojen hillinnästä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista tietoa, kun perussuomalaiset pääsivät aloittamaan oman kokouksensa.
Puheenjohtaja Riikka Purra latasi pöytään puolueen ykkösasiaa eli maahanmuuton vastustamista tursuavan, kiihkeän puheen.
– Tämä on seinään ajo, tämä on konkurssi. Väestön vaihtuminen on hyvinvointiyhteiskunnan loppu, Purra messusi.
Talouspoliittisessa osiossaan hän piikitteli avoimesti hallituskumppaneita ja väitti, että ilman perussuomalaisia syyskuun budjettiriihessä ei etsittäisi miljardiluokan säästöjä.
Perussuomalaisten kokous ehti hädin tuskin loppua, kun puolueen varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja laukoi Ylen A-studiossa törkeyksiä. Se taas poiki sanailua Orpon ja Keskisarjan välille sekä laajan keskustelun siitä, missä menevät sananvapauden rajat.
Se kaikki osoittaa, miten perussuomalaiset aikoo vastata karuihin kannatuslukemiinsa.
Viestejä ei aiota siloitella. Päinvastoin, taustakeskusteluissa perussuomalaiset äimistelivät, miksi edes pitäisi. Taloudessa puhuvat numerot ja maahanmuutossa faktat, he inttivät.
Ja niistä maahanmuutto nousee kaiken yläpuolella olevaksi asiaksi. Se on kuin oljenkorsi, johon puolue paniikinomaisesti tarttuu hukkumisen hetkellä.
Maahanmuuton korostamisella puolue yrittää häivyttää taka-alalle ikävät leikkaukset ja talouspolitiikan epäonnistumiset, jotka osuvat kipeästi myös moniin perussuomalaisten äänestäjiin.
– Kyllä ne suomalaiset vielä ymmärtävät, ketkä ovat tosissaan ja oikeassa, Purra piiskasi kansanedustajiaan taistoon.
Ei ihme, jos kokoomuslaisia hermostuttaa. Edessä olisi budjettiriihi, josta hallituksen pitäisi löytää tiensä ulos yhtenäisenä. Moni politiikan seuraaja muistaa, että juuri se keskivaiheen riihi on luonteeltaan vaikein.
Politiikan olisi jatkuttava myös sen jälkeen. Edessä on pimenevä syksy, jota horjuva maailmantilanne ei lainkaan helpota.
Pääministeri Orpon johtajuus näyttää tilanteessa heikolta. Perussuomalaiset pullikoivat ja suorastaan ilkkuvat tietäessään, että Orpo on puun ja kuoren välissä.
Rumat sanat pääministeri voi tuomita, mutta enempää hän tuskin uskaltaa laivaansa keikuttaa.
Miten tähän kaikkeen reagoi oppositiopuolue keskusta? Se on kiinnostava kysymys.
Puolueen eduskuntaryhmän kokouksessa ilmeet olivat tyytyväisiä, kun tuore Helsingin Sanomien gallup lupaili puolueelle 16,3 prosentin kannatusta. Kokoomuskaan ei ollut enää niin hirveän kaukana edellä.
Se loi kansanedustajiin helpottuneen tunnelman. Muiden julistamia hautajaisia ei tullutkaan. Enää ei tarvitse rämpiä keskustan olemassaoloon liittyvissä kysymyksissä, vaan agendalle voi aidosti ottaa vaihtoehtojen etsimisen.
Samaan aikaan keskustalaisia tuntui kuitenkin vaivaavan jonkinlainen epäusko. Voiko tämä olla totta? Miten olemme yhtäkkiä tässä? Gallup-luvut täytyy ottaa nöyrästi, sysimustat hetket olivat ihan äsken, sanottiin.
Tietynlaisessa nöyryydessä voi olla viisautensa, mutta nöyristelyssä välttämättä ei.
Jos miettii kahden vuoden takaisia tappion aikoja, tajuaa, kuinka pitkä aika kaksi vuotta lopulta on. Se kuluu nopeasti, mutta sen aikana ehtii tapahtua valtavan paljon.
Se on syytä pitää mielessä myös vuoden 2027 vaaleja ajatellen.