Kuivuus runteli etelän pellot –  Satovahinkojen korvaus on vakuutusten varassa

Kuin kuun maisemaa, voisi vaikka sanoa. Läntisen Uudenmaan pellot näyttävät yli kuukauden kuivuuden jäljiltä lohduttomilta.

Joillakin peltotilkuilla ei kasva korren kortta, toisilla puskee siellä täällä kituliaita vihreitä oraita tai tuppaita. Sateettomia päiviä ehti seudulla olla perättäin jopa 38.

– Kyllä todella pahalta näyttää, sanoo Lohjan seudun MTK:n sihteeri Katja Ranta.

Rannan mukaan joillakin alueilla yli puolet sadosta on menetetty.

– Rypsit on tosi heikoilla, Ranta sanoo.

Pro Agria -keskusten johtavan asiantuntijan Sari Peltosen mukaan erityisesti Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Satakunnan alueilla noin 30–35 prosenttia kasvustoista on huonossa kunnossa.

– Kevätkylvöiset eli kevätviljat ja öljykasvit ovat kärsineet kaikkein eniten, Peltonen kertoo.

Peltosen mukaan syysviljat ovat pärjänneet paremmin, joskin niidenkin kasvustot ovat hieman harvoja. Monivuotinen kumina ja härkäpapu ovat toisaalta selvinneet kuivasta kaudesta hyvin.

– Kasvit jotka ovat pystyneet kasvattamaan juuriston syvälle, ovat menestyneet tässä kuivuudessa. Kyllä siellä syvemmällä vielä kosteutta on.

Kuivuudesta pahoin kärsineestä pellosta ei Peltosen mukaan saa huippusatoa, vaikka kasvu lähtisi sateiden tullessa käyntiinkin.

Peltonen muistuttaa, että vanhassa sanonnassa siitä, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa laariin, on perää. Sen jälkeen kasvusto alkaa jo tuleentua.

– Alkukasvukauden kosteus on erittäin tärkeää, koska silloin rakentuvat juuret, versot ja jyvä- ja siemenaiheet. Silloin on erittäin tärkeää, että kosteutta on riittävästi.

Kylvöaikaa on periaatteessa kesäkuun loppuun asti. Maaseutuvirasto on kuitenkin linjannut, ettei kylvöä tarvitse tehdä uudelleen, jos kuivuus on tuhonnut kasvuston.

Pro Agria on jo jonkin aikaa suositellut viljelijöille riskin hajauttamista monipuolistamalla viljelyä esimerkiksi syyskylvöisiin ja monivuotisiin kasvilajeihin. Myös kylvöön kannattaisi Peltosen mukaan ryhtyä mahdollisimman varhain, mieluummin hieman aikaisin kuin liian myöhään.

Satovahinkokorvauksista luovuttiin vuoden 2016 alussa EU-sääntelyn muutosten vuoksi. Sen jälkeen poikkeuksellisten luonnonolojen aiheuttamista satovahingoista on voinut saada korvausta vain vakuutuksen kautta.

Vakuutusyhtiöt ovat tarjonneet maksullisia satovahinkovakuutuksia parin vuoden ajan. Korvausta voi saada esimerkiksi kylvökustannuksista tai sadon tuhoutumisesta, mutta ei sadon laadullisesta heikkenemisestä.

Peltosen mukaan vakuutuspohjaiseen satovahinkokorvausjärjestelmään siirtyminen ei ole herättänyt viljelijöiden parissa kovin laajaa keskustelua.

– Ei se valtion järjestelmäkään mikään pelastava ollut, hän muistuttaa.

Vanhan järjestelmän aikana valtion korvausmenot olivat keskimäärin muutamia miljoonia euroja vuodessa. Omavastuu oli 30 prosenttia, joten esimerkiksi 30 hehtaarin tuhoissa sadan hehtaarin viljelyksillä koko vahinko jäi itse maksettavaksi.

Viime syksynä maan hallitus joutui kuitenkin räätälöimään satovahinkojen kompensointiin tilapäisratkaisun sadetuhojen vuoksi. Polttoaineverojen palautuksella hyvitettiin muun muassa kasvaneita viljan kuivauskustannuksia.

Suomen vajaasta 50 000 maatilasta vain prosentilla oli viime syksynä satovahinkovakuutus. Hallitus päättikin vakuuttamista vauhdittaakseen kevään kehysriihessään vapauttaa satovahinkovakuutukset 24 prosentin verosta. 

Onko nykyinen vakuutusmalli sitten toimiva ja riittävä ilmastonmuutoksen lisätessä sään ääri-ilmiöitä ja satovahinkoja? Asiaa on kysellyt muun muassa keskustan kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä.

Ala-Nissilä muistutti hiljattain jättämässään eduskuntakyselyssä, että eduskunnan valtiovarainvaliokunta on vaatinut satovahinkojen korvaamiseen tavalla tai toisella hyväksyttävää ja toimivaa mallia.

Ala-Nissilän mielestä pysyvä järjestelmä toisi varmuutta myös uusiutuvan energian investoinneille ja lisäisi nuorten luottamusta ruuantuotantoon.