Analyysi: Kuntavaalit kasasivat paineita hallituksen puoliväliriiheen – uusista ministerisalkuista tuskin kyetään sopimaan
Huhtikuun kuntavaalit kasvattivat poliittisia paineita tavalla, joka voi johtaa jopa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen hajoamiseen ja ennenaikaisiin vaaleihin. Paineiden purku aloitetaan ensi viikolla hallituksen puoliväliriihessä.
Kuntavaalit eivät muuttaneet eduskunnan voimasuhteita, joten Sipilän hallitus voisi periaatteessa jatkaa työtään ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Käytännössä vaalit kasvattivat jännitteitä sekä hallituksen sisällä että ulkopuolella.
Oppositio onnistui rakentamaan kuntavaaleihin jälleen kerran hallitus–oppositio-asetelman. Se puri myös äänestäjiin ainakin siitä päätellen, että kaikki hallituspuolueet menettivät kannatustaan viime kuntavaaleihin verrattuna.
Jos tuloksia luetaan välitodistuksena vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen nimitetyn Sipilän hallituksen puolueille, vain kokoomus selvisi kuivin jaloin.
Kokoomus kadotti eduskuntavaalien äänistään vain noin 10 000. Äänestysprosentin alhaisuudesta johtuen sen ääniosuus kasvoi 2,5 prosenttiyksikköä eduskuntavaaleihin verrattuna.
Keskusta menetti kahdessa vuodessa 175 000 ääntä, ja ääniosuus jäi 3,6 prosenttiyksikköä alle eduskuntavaalien kannatuksen.
Perussuomalaisten välitilinpäätös kahden vuoden hallitustaipaleesta oli karu. Eduskuntavaalien sadasta äänestäjästä jäi jäljelle vain 43. Kahdessa vuodessa katosi yhteensä 300 000 ääntä, ja kannatusosuus puolittui 8,8 prosenttiin.
Suurin oppositiopuolue SDP sai hieman enemmän ääniä kuin kaksi vuotta sitten, mutta sen ääniosuus kasvoi jopa 2,9 prosenttiyksikköä. Vasemmistoliitto kasvatti sekin sekä äänimääräänsä että kannatusosuuttaan.
Vihreiden välitodistus on suorastaan häikäisevä. Äänestysaktiivisuuden laskusta huolimatta se keräsi kuntavaaleissa peräti 66 000 ääntä enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Ääniosuus nousi samassa ajassa 8,5 prosentista 12,4 prosenttiin, lähes neljä prosenttiyksikköä.
Hallituspuolueet lähtevät näissä tunnelmissa ensi viikon puoliväliriiheen. Kokoomus puhuu siellä entistä suuremmalla itsetunnolla.
Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä otti puolueen tappiosta vastuun, mutta vakuutti samalla sitoutumistaan hallitusohjelman toteuttamiseen. Sipilä saa varautua paineiden kasvuun myös keskustan eduskuntaryhmässä.
Kovimmat paineet ovat perussuomalaisilla. Ne puretaan kuitenkin vasta kesäkuun puoluekokouksessa, jossa Timo Soini jättää puheenjohtajan paikan. Sampo Terho ja Jussi Halla-aho kilpailevat hänen perinnöstään.
Terho edustaa kisassa jatkuvuutta. Jos kenttäväki haluaa radikaalia muutosta ja heti, valinta osuu Halla-ahoon.
Halla-ahon valinta voi johtaa jopa hallituksen hajoamiseen. Eräät kokoomuksen johtajat ovat nimittäin todenneet, että puolue ei voi istua samassa hallituksessa Halla-ahon johtaman puolueen kanssa. Petteri Orpon suusta tällaista uhkausta ei ole kuitenkaan kuultu.
Hallituskumppaneiden kannattaakin varoa sanojaan, sillä uhkailut todennäköisesti vain kasvattaisivat Halla-ahon suosiota.
Halla-ahon valinta voi johtaa jopa hallituksen hajoamiseen.
Hallituspuolueiden paineita olisi helppo purkaa kasvattamalla ministereiden määrää. Uusien salkkujen jako on tähän asti kaatunut kokoomuksen vaatimukseen saada lisää valtaa. Sipilä on pitänyt kiinni Smolnassa sovitusta työnjaosta puolueiden välillä.
Uusista salkuista tuskin kyetään sopimaan puoliväliriihessä. Tähänkin asiaan palataan todennäköisesti vasta perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen.
Puoliväliriihen asioista tärkeimmäksi nousee se, mitä lisätoimia tarvitaan hallituksen talouspolitiikan keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Monessa raportissa on todistettu, että orastavasta kasvusta huolimatta työpaikat eivät lisäänny niin nopeasti kuin hallitusohjelmassa toivottiin. Tämä estää myös velan kasvun taittamisen toivotussa tahdissa.
Puoliväliriiheen mennäänkin kaksijakoisissa tunnelmissa. Hallituspuolueet pääsevät kyllä sopuun riihessä päätettävistä asioista. Hamletin kysymykseen ”ollako vai eikö olla” palataan vasta perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen.
