Kalmari kummissaan: Susia ei muka ole, vaikka ne ovat tehneet vahinkoa
– Kyllä ihmisillä täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä, sanoo kansanedustaja Anne Kalmari (kesk.).
Tällä hän viittaa käynnissä olevaan susijahtiin, joka perustuu Suomen Riistakeskuksen myöntämiin poikkeuslupiin.
– Jos kyse on jostakin muusta vakavasta haitasta kuin susista, sen poistamisesta ei edes keskustella, vaan asia hoidetaan, Kalmari sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriön antaman asetuksen mukaisesti Riistakeskus on myöntänyt tälle vuodelle 46 sudenkaatolupaa. Se on 22 lupaa enemmän kuin viime vuonna.
Määrä perustuu susikannan hoitosuunnitelmaan, joka on laadittu muun muassa riistavahinkorekisterin sekä Tassu-järjestelmän tarkastettujen susihavaintojen perustella.
Metsästysaika alkoi 23. tammikuuta ja päättyy 21. helmikuuta.
Kalmarin kotiseudulle Keski-Suomeen ei saatu yhtään kaatolupaa, vaikka vastikään susi raateli naapurustossa lammaslauman.
– Kyllä se pettymys oli. Tilanne on outo, kun sanotaan, ettei susia ole, vaikka ne ovat tehneet vahinkoa.
Helsingin Sanomat kirjoitti tiistain lehdessä susikeskustelusta, joka on sen mukaan ryöpsähtänyt ääripäiden käymäksi, tunteikkaaksi susikiistaksi.
Osapuolina ovat poro- ja koiravahinkoja todistaneet petovastaiset tahot sekä luontojärjestöt.
Helsingin Sanomat pitää sutta poliittisena eläimenä, jonka avulla voi kalastella ääniä.
Kalmarin mielestä näin ei ole ainakaan siellä, missä asutaan samoilla mailla susien kanssa.
– Poliittinen se voi olla siellä, missä suteen suhtaudutaan ideologisesti. Ajatellaan, että jokaista susiyksilöä tulee suojella ehdolla millä hyvänsä, Kalmari sanoo.
Hänen mielestään esimerkiksi erittäin uhanalainen metsäpeurakanta on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaampi kuin euraasialainen susi, jonka populaatio on yli 40 000 yksilöä.
Kainuuseen kaatolupia myönnettiin kymmenen. Perjantaihin mennessä niistä oli käytetty seitsemän.
Kansanedustaja Marisanna Jarva (kesk.) toteaa, että kaatoluvilla halutaan poistaa liian lähelle ihmisiä tulevat sudet.
– Tarkoitus ei ole vainota susia, vaan opettaa ne pysymään tarpeeksi kaukana asutuksesta.
Jarvan mielestä ihmisten ja kotieläinten turvallisuus pihapiirissä on taattava.
– Mistään petovastaisuudesta ei ole kyse, hän korostaa.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus susien kannanhoidollisista kaatoluvista on kaksivuotinen.
Kalmarin mukaan jatkoa mietitään kanta-arvioiden ja saatujen kokemusten perusteella.
Hänestä on tärkeää pitää alueen ihmiset mukana susikannan hoitotyössä.
– Venäjältä poistettu susien tapporaha vaikuttaa yhteiseen euraasialaiseen kantaamme. Odotettavissa on, että kanta kehittyy susien näkökulmasta myönteisesti.