Norjalaisessa kunnassa tehdään edelleen kunniaa venäläisille – Lapin sota oli sivujuonne pohjoisen suuremmista taisteluista
Keskikokoinen pommikone vaikuttaa suurelta pienen museon keskellä.
Punainen neuvostotähti koneen kyljessä ja saksalaiset aseet vitriineissä kertovat, että norjalainen kylä on todistanut toista maailmansotaa.
Lapin sota oli tavallaan sivurintama.
Suurin taistelu pohjoisessa käytiin Neuvostoliitolle 19. syyskuuta siirtyneen Suomen entisen Petsamon kunnan ja Norjan Kirkkoniemen alueella lokakuussa 1944.
Petsamon–Kirkkoniemen taistelu Saksan ja Neuvostoliiton välillä alkoi 7. ja päättyi 29. lokakuuta 1944. Samaan aikaan Suomi soti saksalaisia vastaan etelämmässä Suomen Lapin alueella.
Suomi täytti Neuvostoliiton asettaman rauhanehdon aloittamalla sotatoimet saksalaisten ajamiseksi pois Lapista. Ensimmäinen taistelu käytiin kaukana Suomenlahden Suursaaressa 15. syyskuuta, ja Lapissa laukaustenvaihto alkoi syyskuun lopulla.
Tätä ennen Saksa ja Suomi suorittivat niin kutsutut syysmanööverit, joissa osapuolet kävivät leikkisotaa. Saksa vetäytyi hallitusti ja tuhosi Suomen luvalla teitä ja siltoja.
Neuvostoliitto tajusi pelin hengen ja vaati Suomea käymään tosissaan sotaan. Viimeistään 1. lokakuuta kun suomalaiset nousivat maihin Torniossa sota muuttui oikeaksi. Seuraavana päivänä saksalaisten komentaja Lothar Rendulic sinetöi sodan lähettämällä kitkerän kirjeen Suomen päämajalle.
Neuvostoliitto pyrki sitomaan Saksan joukkoja eteläisemmässä Lapissa, jotta nämä eivät pääsisi avuksi Petsamon rintamalle. Tässä Suomen sotatoimet saksalaisia vastaan olivat Neuvostoliiton strategialle apu.
Suomenkin puolelle Neuvostoliitto tuli. Puna-armeija miehitti Ivalon syyskuuhun 1945 asti, Sallassa, Kuusamossa ja Suomussalmella neuvostojoukot olivat syyskuusta marraskuuhun 1944.
Petsamon–Kirkkoniemen taistelun suuruutta kuvaavat hyvin kaatuneiden luvut kun verrataan Lapin sodan lukuihin.
Lapin sota oli sekin kova sota, ja vaati yhteensä noin 2400 miehen hengen. Suomalaisia kaatui 774 ja katosi 264. Saksalaisia kaatui yli tuhat.
Petsamon ja Kirkkoniemen alueilla kuoli lokakuussa 1944 jopa 20 000 neuvostoliittolaista ja 10 000 saksalaista.
Kirkkoniemen rajaseutumuseo esittelee alueen historiaa monen kulttuurin ja kolmen valtion kohtaamispaikkana. Suomalaiset, kveenit mukaan lukien, norjalaiset, venäläiset ja saamelaiset ovat käyneet alueella kauppaa vuosisatoja.
Vuoden 1826 rajankäyntiin asti alue oli Ruotsi-Norjan, Venäjän ja sille kuuluneen Suomen suuriruhtinaskunnan yhteisaluetta.
1900-luvulle tultaessa Kirkkoniemessä oli vain muutama talo. Rautamalmin löytyminen 1900-vuosikymmenen puolivälissä toi alueelle tuhansia työpaikkoja.
Bjørnevatnin kaivos oli merkittävässä roolissa myös toisessa maailmansodassa.
Kaivos tuotti Saksan sotateollisuudelle tärkeää rautaa, mikä tarkoitti sitä, että Neuvostoliittokin kiinnostui alueesta.
Pommikone museossa kuvaa sitä, kuinka paljon Neuvostoliitto pommitti aluetta sen jouduttua Saksan haltuun vuonna 1940. Saksan ja Neuvostoliiton vihollisuus alkoi kesäkuussa 1941, ja sodan aikana Neuvostoliitto teki Kirkkoniemeen yli 300 pommituslentoa.
Kirkkoniemi oli Euroopan pommitetuimpia alueita. Taajama tuhoutui maan tasalle.
Paikallisten pakopaikaksi muodostui Andersgrottan luola. Tänä päivänä luolaverkostoon järjestetään opastettuja kierroksia.
Petsamossa sotatuotannolle tärkeä mineraali oli nikkeli. Sitä halusivat sekä Saksa että Neuvostoliitto ja sodan alkuvaiheessa nikkelivoiton sai Saksa.
Silloisen Suomen toinen käsivarsi oli ahkeran liikenteen kohteena, ja Petsamon Liinahamarista Saksa operoi Neuvostoliiton Murmanskia vastaan hyökkäysvaiheessa 1941.
Kenraalieversti Eduard Dietlin joukot joutuivat kuitenkin pysähtymään ennen Murmanskin saavuttamista. Vaikea maasto ja Neuvostoliiton tehokas puolustus jäädyttivät tilanteen.
Petsamoa pommitettiin, mutta ei yhtä pahasti kuin Kirkkoniemeä. Asemasota alueella kesti syksyyn 1944.
Välirauhansopimuksessa 1944 sekä varsinaisessa rauhansopimuksessa 1947 Suomi menetti Petsamon Neuvostoliitolle. Kotinsa menetti koko joukko alueella kauan asuneita kolttasaamelaisia, jotka asutettiin eri puolille Suomen Lappia.
Neuvostoliiton Karjalan rintaman 14. armeijan sotilaat aloittivat hyökkäyksen Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan 2. ja 6. divisioonaa vastaan 7. lokakuuta 1944. Tarkoitus oli motittaa saksalaiset lopulta Suomen ja Neuvostoliiton joukkojen väliin.
Taistelut olivat raskaita. Tunturiympäristössä myös näkyi selkeästi, missä vihollinen on ja mihin ampua.
Petsamon Neuvostoliitto sai ensin ja pian 29. lokakuuta puna-armeija onnistui tavoitteessaan ajaa Saksa pois Kirkkoniemeltä.
Motitus ei onnistunut. Saksalaiset vetäytyivät länsi-luoteeseen ja valmistivat uudet puolustusasemat syvemmälle Norjaan.
Tänä päivänä Kirkkoniemessä on merkittävä venäläisvähemmistö. Puna-armeijaa pidetään alueella vapauttajana muidenkin kuin venäläisten mielissä.
Toisin kuin aseveli Suomi, valloitettu Norja oppi tuntemaan saksalaishallinnon julmana. Nukkehallitusta johti inhottu Vidkun Quisling, joka oli omiaan kohtaan yhtä häikäilemätön kuin saksalaisetkin. Norjassa toimi vastarintaliike, jonka Quisling ja saksalaiset pyrkivät tuhoamaan.
Tänä päivänä useassa kielessä, ei vain norjassa, quisling tarkoittaa petturia. Quisling teloitettiin maanpetturina sodan jälkeen Norjan vapauduttua.
Kun Neuvostoliitto ajoi inhotut saksalaiset pois Kirkkoniemeltä, päättyi paikallisten piina. Neuvostosotilasta esittävä patsas pystytettiin vapautuksen kunniaksi, ja patsas saa edelleen osakseen kunnianosoituksia miehityksen päättymisen kunniaksi.
Toki myös Neuvostoliiton massiiviset pommitukset Kirkkoniemeä vastaan muistetaan.
Saksalaiset pysyivät Norjassa toisen maailmansodan päättymiseen toukokuulle 1945 asti. Pohjois-Norjan joukot pysyivät maassa vielä monta kuukautta sodan jälkeen, poistuen vasta syyskuun lopussa.
Lapin sodasta on kulunut 80 vuotta. Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Suomenmaa seuraa juttusarjassa Lapin sodan tapahtumia ja siihen liittyviä ilmiöitä huhtikuulle saakka.