Keskustalla on nyt vakavan harkinnan paikka – helpot keinot kannatuksen nostamiseksi on jo käytetty
Keskustan historiallisen huono eduskuntavaalitulos on virittänyt vilkkaan keskustelun puolueen tulevaisuudesta. Hyvä niin, sillä huoli on todellinen.
Puolueen kannatustilanne on surkea, joten sen korjaamiseksi on pakko tehdä jotain. Tämän tunnustavat ja tiedostavat kaikki asianosaiset.
Virheitäkin on tehty. Se on selvä.
Virheiden hakeminen ei saa olla kuitenkaan itsetarkoitus. Peräpeiliin katsomalla voi toki oppia jotain, mutta harvoin sieltä löytyy viisasten kiveä tulevaisuutta varten.
UUSI alku ei onnistu ilman raatorehellistä vaalianalyysia. Miksi ja miten keskusta on päätynyt nykyiseen tilanteeseen?
Tärkeintä on löytää keinot, joilla keskusta nousee uuteen kukoistukseen. Kysyä voi myös, mitä muut puolueet ovat tehneet paremmin kuin keskusta?
Keskustan kannatusalhon syyt eivät löydy viime tai sitä edeltäneeltä vaalikaudelta. Juurisyyt ovat syvemmällä.
Ajatuspaja Alkiolle vaalianalyysin tehneen ministeri Seppo Kääriäisen mukaan ajan henki on ollut keskustalle hankala. Yhteiskunnallinen ilmapiirikään ei ole suosinut keskustaa.
Keskustaan pettyneiden joukko on kasvanut vuosi vuodelta. Kannattajien ärsytyskynnystä ovat koetelleet monet yksittäiset kiista-asiat, kuten jätevesiasetus, taksilaki, turve, ennallistamishankkeet ja metsäkeskustelu. Ikävien kiistojen myötä keskusta on vieraantunut äänestäjistään.
Negatiivinen kierre on ruokkinut itseään ja lisännyt entisestään keskustaan kohdistuvaa epäluuloa. Kilpailevat puolueet ovat omilla toimillaan vahvistaneet keskustasta syntynyttä mielikuvaa ja syventäneet alamäkeä.
Tärkeintä on löytää keinot, joilla keskusta nousee uuteen kukoistukseen. Kysyä voi myös, mitä muut puolueet ovat tehneet paremmin kuin keskusta?
UUSI nousu vaatii uudet eväät. On tunnustettava tosiasiat. Maailma on muuttunut, eikä paluuta entiseen ole.
Keskustan legendaarinen järjestökenttä ei ole enää voimissaan. Rakenteet ovat entiset, vaikka jäsenten määrä on tipahtanut murto-osaan vanhoista hyvistä ajoista. Näin ei voi jatkua. Sen ymmärtää jokainen.
Entisen puoluesihteerin Arvo Korsimon opit eivät enää kanna 2020-luvun viestintäympäristössä. Kansa tietää herrojen tekemiset ja tekemättä jättämiset reaaliajassa. Tupaillat ovat siirtyneet verkon sosiaalisen median palstoille.
Jokaisen poliitikon on oltava mukana somessa, muuten hänestä tulee nopeasti entinen poliitikko.
Puolueen viestinnällä voi vahvistaa sanomaa. Viestin on oltava selkeä ja helposti ymmärrettävissä. Jos ei ole sanottavaa, ei ole pian kuulijoitakaan.
MIELIKUVAN muuttaminen keskustasta ei onnistu kädenkäänteessä. Se vaatii aikaa ja vaivaa.
Vastuu uuden keskustan luomisesta kuuluu kaikille. Puoluejohdon puheet kaikuvat kuuroille korville, jos kannattajat eivät sitoudu muutoksiin.
Mielikuvaan voi vaikuttaa jokainen omalla toiminnallaan. Kritiikkiä saa ja pitää antaa, mutta sen pitää kestää päivänvalo myös sosiaalisen median ulkopuolella.
Jatkuva narina ja toiminnan kritisointi ilman vaihtoehtoja ei paranna mielikuvaa keskustasta – päinvastoin. Asioista ja henkilövalinnoista voi olla eri mieltä myös sivistyneellä tavalla.