Aho-nukke roikkui hirressä Senaatintorilla, mutta lamavuosien pääministeri muistelee saaneensa silti tehdä työnsä "aika rauhassa"
Kun Esko Aho muisteli lokakuussa 2020 ilmestyneessä kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi ensimmäistä pääministerivuottaan, hän saattoi tukeutua omiin päiväkirjamerkintöihinsä 29 vuoden takaa.
Vielä hallituskautensa alussa hän oli pystynyt käyttämään iltaisin hetken päivän tapahtumien ja tunnelmien kirjaamiseen. Vuonna 1992 tapa jäi, ja siksi Ahon uusin, synkimmästä lamavuodesta kertova kirja perustuu etupäässä muihin arkistolähteisiin.
Henkilökohtaisten merkintöjen puuttuminen harmittaa muistelijaa.
– Tapahtumat voi palauttaa mieleen arkistojen avulla, mutta tunnelmat ja mielialat olisi ehdottomasti pitänyt saada talteen, Aho kirjoittaa.
Ei ole mikään ihme, ettei pääministeriltä riittänyt enää aikaa päiväkirjalleen. Vuonna 1992 tapahtui paljon.
Tammikuussa yya-sopimus jäi historiaan, maaliskuussa Suomi haki EY-jäsenyyttä ja toukokuussa päätettiin suuresta Hornet-kaupasta. Samaan aikaan Suomi rämpi historiansa pahimmassa talouskriisissä.
Ahon mukaan pääministerin työpaine kävi ajoittain lähes sietämättömäksi. Hän sai onneksi etua nuoresta iästään ja mainioista unenlahjoistaan.
– Matka valtioneuvoston linnasta virka-asunnolle Kesärantaan taittui yleensä alle puolessa tunnissa. Kun sen ajan käytti tehokkaasti nukkumiseen, akussa riitti taas virtaa.
Ahon lokakuussa ilmestynyt kirja on saanut nimekseen 1992 – Suomen valinnat aavekissojen varjossa. Aavekissoilla hän viittaa kuviteltuihin tarinoihin, jotka alkavat paisua ja elää omaa elämäänsä.
1990-luvun laman aavekissa oli Ahon mukaan velkaelvytys. Sitä pidettiin taikakeinona, joka tarjoaisi ihmepelastuksen lamasta.
Elvytyksen nimiin vannoivat niin oppositio kuin etujärjestötkin. Niiden mukaan talous saataisiin kasvuun, kunhan valtio lakkaisi leikkaamasta menoja ja ryhtyisi päinvastoin tukemaan investointeja ja kulutusta velkarahalla.
Aho on edelleen vakuuttunut, että hänen hallituksensa valitsema tiukan taloudenpidon linja oli oikea. Velkaakin otettiin, mutta lainahanojen pitämiseksi auki Suomen piti osoittaa, että yli varojen eläminen saadaan hallintaan ja velanoton kasvu taitetuksi.
Hän listaa kirjassaan keinoja, jotka Suomen lopulta nostivat lamasta: veroremontti, valtionosuusjärjestelmän uudistus, koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen sekä telemarkkinoiden vapauttaminen.
Hän pohtii, kuinka lähelle langan katkeamista Suomi ajautui.
– Itse uskon, että läheltä piti.
Päiväkirjojen puuttuessa entinen pääministeri on omia tunnelmiaan kerratessaan muistojensa varassa. Hän epäilee ajan kullanneen ne.
Senaatintorilla järjestetyssä suurmielenosoituksessa Ahoa ja valtiovarainministeri Iiro Viinasta esittävät nuket roikkuivat hirressä, mutta silti päällimmäiseksi on jäänyt tunne, että pääministeri sai tehdä työtään aika rauhassa.
– Eniten voimaa sain kansalaisten kirjeistä. Vaikka niihin sisältyi toki paljon arvosteluakin, valtaosa kieli myötätunnosta ja kannustuksesta. Samanlaisia kokemuksia kertyi toreilla ja turuilla.
Esko Aho: 1992 – Suomen valinnat aavekissojen varjossa. Otava, 286 s.
Juttu on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä lokakuussa 2022.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.